Hahmohakemukset tänne!

Oho... Roolipelajaa jäi puuttumaan. Mutta tän voi listät menneisyyden perään:

~ Roolipelaaja ~ Kataja

Anteeksi kesto, mutta...

"Hyväksytty"  
Tervetuloa mukaan joukkoon sorkkajalkojen! Nyt voit rekisteröityä foorumille omalla käyttäjätunnuksellasi ja odottaa hetken, että aktivoin tunnuksesi. Sitten voitkin siirtää hahmosi tiedot sille kuuluvaan alueeseen.

Nimi → Roihu

Ikä → Vuosikas

Lauma → Eteläinen Lauma

Asema → Asematon

Luonne

Roihu on nuoresta iästään huolimatta jo nyt erittäin harkintakykyinen, jopa arka. Vasa-ajan jättämät traumat, aina ensimmäisistä hengenvedoista lähtien ovat koulineet vuosikasta tehokkaasti. Kasvavalla peuralla ei ole kumminkaan traumoja, jotka estäisivät elämän etenemisen. Eli kyllä sorkkajalka osaa pitää hauskaa ja nauraa. Oikein paljonkin ja aidosti, mutta hirvas piilottaa sen varsin tehokkaasti. Uudet peurat ovat vähän arka aihe myöskin, vaikka tuo olisikin samasta laumasta, kuin Roihu itse. Vuosikasta pitää yrittää ymmärtää, jos haluaa saada siihen enemmän kontaktia ja tuttavuutta.

Mikäli sinisilmän luottamuksen onnistuu voittamaan, peuranalku muuttuu arkajalasta erittäin lojaaliksi, ja hyväksi ystäväksi, joka pyrkii suojelemaan kaveriaan kaikin keinoin kaikilta uhilta. Tottakai hirvas pitää huolen, ettei veljeile Pohjoisen lauman tai Laumattomien elukoiden kanssa.

Arkuuden paljoudesta huolimatta Roihu osaa rentoutuakin. Jos hetki vain on turvallisen oloinen ja mukava, sarviaan kasvattava eläin ottaa rennosti juoksupyrähdysten, runsaspuolisen tekemisen ja nautinnollisen ruokailun muodossa, kuten myös lepäämisenkin. Ja jos tilanne on oikein suotuisa, nelijalka saattaa myös tutustua laumalaisiinkin paremmin.

(+Erittäin agressiivinen ja välttelevä laumattomien ja Pohjoisen lauman peurojen suhteen)

Menneisyys Roihu syntyi Etelän lauman ehkä syrjäisimpään kolkkaan, metsän osaan, jossa lähes kukaan ei liikuskellut. Vasa ei oikein koskaan saanut kunnon kontaktia emäänsä, tai vuosikas ei ainakaan muista tuosta mitään, koska noin kuukauden iässä sen emän raateli muutama susi, jotka olivat nälkäisiä. Sinisilmäisen vasankin ne olisivat mielellään ottaneet, mutta eivät saaneet sorkkajalkaa kiinni, joka oli paennut syrjemmälle, ja katseli kosteiden kinosten takaa, kun sudet ahmivat naaraspeuran ruhoa, kunnes jäljellä oli enään vain luuranko, jota peitti verinen ja riekaleinen kudoskerros. Roihu murtui, ja etsi itselleen pesän suuresta juurakosta.

Koska emä oli menetetty, piti vasan luonnollisesti harjoitella kiinteän ruoan syömistä jo aikaisin. Ensin se aloitti pehmeillä ja kosteilla ruohoilla, joita tuo kaivoi pienillä sorkillaan lumikerroksen alta. Kiinteään ruokaan vasa tottuikin varsin nopeasti.

Kevät koitti, ja aurinko alkoi taas sivellä metsää lämmöllään. Sinisilmäinen peura päätti lähteä vähäksi aikaa lauman rajojen ulkopuolelle. Ja kyllä, nuorikko tiesi koko ajan, että kuului Etelän Laumaan. Se ei vain tiedostanut olemassaoloaan muille laumalaisille, vaan eleli piilossa.

Kesän aikana Roihu varttui, ja sai parista laumattomasta kavereita, jotka kumminkin jättivät puolivuotiaan hirvaanalun tietäessään sen kuuluvan laumaan. Ei ruskoturkki sitä oikeastaan pahasta ottanutkaan, sillä olihan laumattomien käytös ihan ymmärrettävää. Elämä jatkui normaaliin, yksinäiseen tahtiinsa varsin pitkään.

Kunnes loppusyksystä sorkkajalka päätti taas palata Etelän laumaan, vaikkei kukaan edelleenkään tunnistaisi nuorta peuraa.

Talven saavuttua ja edettyä vuosikas kävi yhä säännöllisemmin äitinsä jäännöksillä, jotka olivat maatuneet lähes kokonaan haaskaeläinten ja hajottajien avustamana. Viimeinen jäljelle jäänyt muisto peuranaaraasta oli enään pienin kylkiluu, jonka Roihu otti ja hautasi syvälle lumeen. Näin kukaan ei ikinä enään näkisi jäännöstä. Ja tässä ollaan.

Ulkonäkö

Aloitetaan vaikka rakenteesta.

Ruumiinrakenne on hahmottunut jo tässä vaiheessa keskirakenteiseksi, joka taittuu vähän siron puolelle. Jalat ovat vahvat, ja niillä saa hyvät juoksut, ja niillä saa myös hyvin irrotettua talvisin jäistä kaarnaa puista, jos hampaita ei käytä. Hirvasnuorikolla on pehmeät piirteet ympäri kehoa. Pää on ehkä hiukan isohko muuhun vartaloon verrattuna, mutta se ei häiritse liikaa, jos ei pilkunviilaaja ole. Sorkat ovat kovat, ja terävähköt, ja häntä on hiukan untuvan muotoinen, ja sen ruoto erottuu lievästi hännän selkäpuolella. Kun sarvet ovat täyteen mittaansa kasvaneet, ne ovat majesteettiset, suurehkot ja monihaaraiset kehikot, ja ne saattavat herättää huomiota.

Turkin laatu on pehmeää, ja ihonmyötäistä, ja siinä on paksu pohjavilla, ainakin talvisin. Keväällä sitä irtoaa suurehkoina tuppoina sinne tänne. Hännän karva on erittäin hentoa ja ohuehkoa. Kaulassa arva on pöyhkeämpää, lähes kaulusmaista.

Pohjaväriltään vuosikas on vaaleanruskea, jossa on tummempaakin sävyä, sekä valkoista. Valkoinen on havaittavissa etenkin jaloissa, jotka ovat kokonaan valkoisella värjätyt. Kaulassa on kulmikas V-kirjaimen muotoinen kuvio, jonka vastakkaisilla reunoilla on molemmilla yksi, pieni lehden muotoinen kuvio, valkoisia myös. Myös korvien sisus ja hännän reuna on valkoisella merkattu. Sitä tummempaa ruskeaa näkee korvien reunuksissa, kuonon päässä, sekä kaulan erittäin alhaisessa kohdassa, ja mahassa. Silmät ovat tummat turkoosit, kirkkaat ja mantelin muotoiset. Sorkat ja sarvet ovat tummanruskeat. (Kuvassa sorkat tosin ovat tummanharmaat, mutta niin ei ole oikeasti)

Roolinäyte Vaaleanruskean kirjottama vuosikas käveli lumen peittämässä metsässä. Sinisilmä arkaili normaaliin tapaansa suurempia risahduksia, joita pakkasen kiristämät puut päästivät oksistaan ja rungoistaan. Pienikokoisille sarvenaluille oli kerääntynyt pieni kasa hentoa ja kevyttä lunta, ja se suli pian valuen vetenä sarvirunkoa pitkin peuran otsalle. Pian ihan Roihun läheltä kuului rääkynää ja kovaa ääntelehtimistä, mikä loi melko nopeasti nuorikon herkkään päähän mielikuvan kahden peuran yhteenotosta. Kylmät väreet hiipivät talvikarvaa pitkin selältä niskalle kylmän tuulen kannustaessa, ja niin sorkkajalka lähti pikajuoksuun vahvoilla jaloillaan kohti äänten lähtökohtaa. Lumi pöllysi, hengitys höyrysi ja ruskoturkin silmät olivat räjähtäneet niin suuriksi kuin vain mahdollista. Kun vuoden ikäinen peura oli vain lumikinoksen päässä ääniä, nosti Roihu päänsä näkötasolle. Ääntelyt eivät lähteneetkään peuroista, vaan kahdesta tappelevasta metsouroksesta. Hirvaanalku oli helpottunut, mutta päätti perääntyä siltä varalta, että kunnioitusta herättävät linnut päättäisivät käydä päälle.

Muuta

→ Hahmoa on tarkoitus kehittää ja pelata mahdollisimman aktiivisesti.
→ Roihun luonne perustuu pelaajan omaan sellaiseen.

Anteeksi kamala kesto, mutta...

"Hyväksytty"  
Tervetuloa mukaan joukkoon sorkkajalkojen! Nyt voit rekisteröityä foorumille omalla käyttäjätunnuksellasi ja odottaa hetken, että aktivoin tunnuksesi. Sitten voitkin siirtää hahmosi tiedot sille kuuluvaan alueeseen.

Nimi: Roudankukka
Sukupuoli: naaras
Ikä: päälle neljän
Lauma: Pohjoinen lauma
Asema: Ennustaja

LUONNE:
Routa on rauhallinen ja varovainen naaras. Se on hyvin neutraali kaikille, iästä, sukupuolesta tai laumasta riippumatta. Eteläiset saavat silti enemmän kylmää niskaansa, ja Routa ei voi sietää kyseisen lauman seuraa millään muotoa. Viha on enemmän pelkoa, joten tuo pysyy visusti kaukana lauman rajoista ja kaikista paikoista missä eteläisiä voisi olla. Routa rakastaa kuitenkin telmiä vasojen kanssa, se osaa olla avoimempi noiden kanssa vaikka yrittääkin pysyä tyynenä. Urokset ovat pelottavia ja uhkaavia, naaras välttelee noiden seuraa eikä pysty olemaan rentona niiden seurassa. Ylemmät ovat hiukan asia erikseen, mutta naaras ei koskaan laske suojakuoriaan maahan urosten kanssa. Toisille naaraille Routa on suotuisampi, on kiva puhua, tutustua ja pitää vähän hauskaa. Silti sisällä Routa ei luota näihinkään täysin, ei kerro omia asioitaan eikä pysty nauttimaan seurasta täysin siemauksin. Roudan luonne kääntyi eritavalla päälaelleen kuin siskonsa.

Vaikka naaras on aina ollut varovainen, tuo saattaa joutua jopa hysteeriseen tilaan jos paikalla on paljon väkeä. Joukkofobia, voisi sanoa. Routa on siltikin myötäilevä, hissutteleva tapaus joka ei halua ongelmia, teitittelee aina ja on hyvinkin haavoittuvainen kaikissa tilanteissa. Routa osaa kunnioittaa vanhempia ja tulee ehkä parhaiten näiden kanssa toimeen; on ihanaa saada tietää asioita ja jutella rauhallisempien kanssa. Routa on hyvinkin vilpitön, se ei ajattele kenellekkään pahaa, eikä se halua satuttaa ketään. Se juoksee pakoon jos tilanne muuttuu liian kireäksi. Stressaava peura viettää aikaansa yksin peläten, vaikka sen sydän kaipaa perhettä, laumaa ja onnea. Enää se vain ei uskalla toivoa näitä asioita, eikä se osaa luottaa kehenkään niin hyvin kuin se luotti rakkaaseen siskoonsa. Se on pienesti jopa säälin aiheinen, raasu jota elämä on kohdellut pahoin.

ULKONÄKÖ:

(kuvapohja: bluezka.deviantart.com - Muokkaus: Skull)
Paino: 70kg
Pituus: 146cm
Säkäkorkeus: 87cm
Routa on melko kepeä ja kevyt rakenteinen naaras. Eläimellä on silti vahvat ja vetreät lihakset ja tuo on hyvässä kunnossa. Sulavalinjainen Routa on moneenkin silmään kaunista katseltavaa. Korvat ovat melko pyöreät, kärjistä pehmeän kolmiomaiset. Silmät suuret ja vaaleansiniset. Pää siro, kuten myös valkean jalat. Kirsu ja sorkat ovat mustat. Roudan pääväri on vaaleanharmaa joka taittuu enemmän valkoisen väriseksi. Tuon jalat kyynerpäistä/nilkoista ovat puhtaan valkeat, vaikka väriero onkin hyvin pieni. Roudalla on kaulassa ruskea nahkainen 'lenkki' jossa roikkuu kolme mustavalkoista sulkaa(kts.menneisyys). Naaraalla on alarinnassa, etujalj´kojen välissä arpia, jotka eivät näy kuitenkaan kunnolla.
- Routa omaa hyvin vahvan intuition jonka takia tuo onkin nuoreksi hyvin vahva ennustaja.
- Routa osaa myös puhdistaa haavoja ja tietää yrttejä.
- Naaras on hyvin nopea ja kestävä, joka korvaa hyvin naaraan 'huonommat' taistelukyvyt.

MENNEISYYS:
Routa syntyi Häivähdykseen pohjoislaumaan. Sen emä vasoi niin Roudan kuin tuon sisaren, Usvankukan. Kahden vasan synnyttänyt nuori naaras emo Svjenja oli melko uupunut, mutta sai onnekseen apua muilta laumalaisilta sekä puolisoltaan Saturnukselta. Kevät vasat kasvoivat terveiksi ja hyvinvoiviksi ja lapsuus oli mukavaa hellän emän hoivissa. Vuoden vanhoina Usva ja Routa olivat kahdestaan menneet metsään kun emän silmä oli välttänyt. Routa oli puhissut ettei usva uskaltaisi rikkoa sääntöjä, ja nuorukainen oli tietysti tätä väitettä vastaan. Ne juoksivat kilpaa metsässä eivätkä huomanneet kuinka kauas joutuivatkaan. Kaksikko oli eksynyt ja iltakin alkoi tulla. Onneksi sisarukset löysivät tammen jonka alle jäivät, mutta koska pelokkaat nuorukaiset eivät tunteneet maastoa, ne yrittivät valvoa koko yön. Kuitenkin uni tuli ja siskokset nukahtivat pian tammen alle. Kun Usva heräsi, Routa oli jo valveilla. Routa sanoi tietävänsä minne mennä jonka takia Usva tottakai seurasi siskoaan. Varovainen kaksikko oli eksynyt tiettämättään eteläisen lauman alueelle. Usva alkoi epäilemään siskonsa suuntavaistoa. Hetken kinattuaan haistoi kaksikko kolmannen peuran. Se osottautui kulkuriksi joka oli sattunut paikalle. Kulkuri ei onneksi satuttanut nuoria, vaan kertoi yksinkertaisesti että noiden oli käännyttävä ympäri. Eihän siitä neuvosta ollut mitään apua. Aamun vaihtuessa päiväksi naaraat olivat kulkeneet koko ajan eteläisen ja pohjoisen laumojen rajalla, etelän puolella.

Puron löytyään naaraat keskittyivät juomiseen, kunnes Usva kuuli puskassa rapisevan. Aluksi nuoret katsoivat jännittyneinä puskaan, mutta Routaa alkoi jo hermostuttaa enemmän. Eikä turhaan, puskasta hyppäsi esiin puuma, jonka iskun naaraat kerkesivät väistää, mutta sisko sai iskun kuonoonsa. Nuoret hyppäsivät puron yli ja lähtivät juoksemaan niin kovaa kuin pääsivät, eteläiselle puolelle tosin. Ne juoksivat ties kuinka kauan, mutta puuma ei jostain syystä jatkanut jahtia, kaipa se halusi vähemmän nopean aterian. Hengästynyt kaksikko ei saanut levätä kauhean kauan kuin he huomasivat naaras ja uros peurat. uros puoleinen kerkesi lyötä sorkallaan jo usvan kaulaa, ennen kuin kaksikko kerkesi edes reagoida nuo kunnolla. 'saastaiset pohjolaiset! palatkaa kotiinne!' Usvaa potkaissut uros huudahti. Routa katsoi paniikissa ja tajusi että siskot olivat eteläisen puolella. Usva ja Routa kyllä ottivat opikseen ja lähtivät samantien pinkomaan pois paikalta. Mutta koska puuma saattaisi olla purolla, he joutuivat juoksemaan pitkän matkaa, kunnes jalat eivät kestäneet. Hengästynyt kaksikko sai onneksi pienn lepotauon, ja Usva kerkesi nyyhkytellä haavojaan, jotka Routa kyllä nuoli huolellisesti samalla kun lohdutteli siskoaan.

Epäonninen kaksikko vaeltsi Häivähdyksen rajoilla peräti jopa vuoden. Talvi oli ollut kamala ja kaksikko oli melkein kuollut nälkään. Onneksi Usva oli sentään kuunnellut emänsä neuvoja, ja nuo olivat löytäneet sen verran ruokaan että selvisivät kevääseen. Routaa harmitti, että siskolle oli jäänyt arvet kohtaamisista. Sinisilmä oli huolissaan siskostaan joka raapi arpia koko ajan. Kaksi vuotiaat siskot oleilivat pienellä niityllä metsän keskellä, söivät ja parantelivat itseään parempaan kuntoon. Kotiinhan nuo lähtisivät, heti kun olivat paremmassa kunnossa. Hiljaiseloa saivat sisarukset viettää puolivuotta, mutta talven lähestyessä nuo joutuivat lähtemään, muuten eteläiset huomaisivat naaraiden jäljet. Usva oli heikommassa kunnossa kuin Routa, mutta onnekseen naaraan valkea sisar rohkaisi siskoaan. Talven tullessa oli parivaljakko vaeltanut jo tietämättään lähemmäs pohjoista. Usva valitteli haavojaan, vaikka ne olivat jo kiinni. Naarasta oli jotenkin tullut syrjäytyneempi kuin ennen, mutta paljon rohkeampi. Se osasi nyt jopa puolustaa itseään, koska ajan olivat siskokset viettäneet harjoittelemalla tappelua. Kunto oli kohonnut hyväksi molemmilla, kiitos ainaisen pakoon juoksemisen sekä harjoittelun takia.

Koska tämä talvi oli ollut lämpimämpi, siskokset olivat pärjänneet yllättävän hyvin. Talven loppu puolella naaraat pääsivät kalliolle, ja näkivät vesiputouksen sekä suuren järven jonka päällä oli vielä jää. Sisarukset päättivät yrittää ylittää jään putouksen yläpuolelta, koska Routa sanoi tunnistaneensa putouksen toisen puolen, ja putouksen itsekkin. Nuo vaelsivat nopeasti juosten, kunnes saapuivat putouksen ylle. Jää näytti huteralta, mutta Routa uskotteli että kyllä se kaksi kevytta naarasta kantaisi. Kaksikko lähti ylittämään jäätä, ja alkumetrit se meni hyvin. Liukas jää kuitenkin kompastutti edellä menevän Roudan ja jää alkoi halkeilla. 'juokse!' Routa huudahti ja naaraat yrittivät juosta toiselle puolelle, mutta kerkesivät vain keskelle, Usva hiukan edelle. Jään rikkoi suuri tukki joka vyöryi vedessä kaksikkoa kohti. Routa joutui veden armoille, ja pian Usva, jonka kyljen lävisti tukin oksa. 'Routa!' Usva kerkesi huutaa ennen kuin painautui veden alle. Routa työntyi jäälauttojen mukana lähemmäs putousta, etsien hädissään Usvaa, joka nousi pian veden pinnalle 'Usva!' naaras huuteli siskoaan, mtta tippui pian alas putouksesta. Routa oli ajelehtinut rantaan sen jälkeen kuin Usva oli jo lähtenyt. Naaras oli meinannut tukehtua mutta eräs laumaton nuori uros Metsänhenki oli löytänyt naaraan ja pelastanut eläimen hengen. Routa oli liian heikossa kunnossa ja tuo oli ikäänkuin koomassa. Metsänhenki otti Roudan pesäänsä ja alkoi hoivaamaan.

Pari kuukautta Routa asui tämän vanhan ennustajan parissa. Routa, samalla kun vahvisti voimiaan huomasi osaavansa ennustaa. Vanha uros opetti nuorta peuraa, kertoi maailman asioita ja totesi myös, että Roudassa oli potentiaalia hyväksi ennustajaksi. Roudan intuitio oli hyvinkin vahva, ja juuri tämä intuitio oli auttanut naaraan pulasta. Routa oli parantunut, mutta jäi silti asumaan vielä Metsänhengen kanssa. Vanha peura oli mahtava ja kunnioitettava nuoremman silmissä, eikä varmasti olisi mitään mitä tuo ei osaisi. Metsänhenki kehotti pian parin viikon jälkeen että naaras lähtisi kotiin, missä tuon taitoja tarvittaisiin suuren pahan välttämiseksi. Routa empi aluksi, mutta lopulta tuo myöntyi. Yön nukuttuaan, uros oli poissa ja jättänyt lahjoja naaraalle. Metsänhenki oli kertonut kohtaamisistaan ihmisistä ennenkin, kiven päällä oli eläimen nahasta tehty 'kaulakoru' jossa roikkui pari sulkaa kiinni. Routa otti korun kaulaansa ja lähti vaeltamaan kotiin.

Pari viikkoa vaellettuaan naaras saapui takaisin laumaan, eikä tuolla ollut hajuakaan oliko sisko hengissä. Joku laumalainen oli kyllä kertonut, että emo oli kuollut vanhuuteen. Routa oli surullinen, mutta asialle ei voisi nyt mitään. Näytettyään taitonsa ennustajana, Routa pääsi pian ihan viralliseksi ennustajaksi. Se oli ainoa lohtu mitä naaras sai, koska sen perhe oli kuollut, vain setä oli jäljellä. Silti siitä tuntui, että sen sisko eli jossain. - Ja tietämättään paljon lähempänä kuin valkea aavistikaan.


MUUTA:
Sukulinjat:
Emä: Svjenja(R.I.P)
Isä: Saturnus(R.I.P
Sisko: Usvankukka(elossa Roudan tietämättä)
Setä(isän puolelta): Pohjola(elossa)

Tavannut(nimi - mielipide):

Hyväksytty!

Nimi: Luca
Kutsumanimi: Luca, mahd. pilkkanimitykset
Ikä: 1 vuotta ja 2 kuukautta
Sukupuoli: Hirvas
Laji: Valkohäntäpeura
Lauma: Pohjoinen
Asema: Hylkiö

Ulkonäkö:
Korkeus (Aikuisena): 110 cm
Pituus: 170 cm
Paino: 130 kg
Silmien väri: Sysimustat, kuin "pohjattomat lammet keskellä valotonta yötä."
Rakenne ja väritys: Vielä vasamaisen hontelo, lihakset osoittavat jo nopean kasvun merkkejä, mutta hirvas on kuitenkin huomattavasti kevyempi kuin muut ikäisensä hirvaat. Perinyt isältään pienehkön koon verrattuna muihin hirvaisiin, mutta kasvava lihaksisto korvaa sen sitä paremmin, mitä vanhemmaksi Luca varttuu. Pitkät ja jäntevät jalat, joista löytyy ponnistusvoimaa ja karvan alla värähtelevät lihakset,  jotka antavat Lucalle voimaa. Kauris treenaa lihaskuntoaan lähes päivittäin pärjätäkseen muiden kanssa usein syttyvissä tappeluissa.
Pohjaväritykseltään Luca on täysin musta. Etujaloista jatkuu selkään leveä valkea kuvio, joka kantaa läpi koko selän aina niskaan asti selkärangan tavoin. Otsa on musta, samoin turpa, mutta molemmissa poskissa ja silmien ympäristössä väritys vaihtuu valkoiseksi, joka jatkuu koko korvan sisäpinnalla. Mustien korvien ulkopinnoissa on vaakatasossa kolme valkeaa juovaa. Vuosi vuodelta suuremmiksi ja vahvemmiksi kasvavat sarvet ovat kauttaaltaan mustat. Terävät ja vahvatekoiset sorkat ovat edestä valkeat ja takajaloista mustat.
Silmien ympäriltä löytyy hieman tummempaa karvaa, mitkä vain korostavat tummia silmiä ja saavat Lucan näyttämään samaan aikaan sekä uhkaavalta että väsyneeltä. Muista pohjoislaisista ehkä eniten erottava piirre on kuitenkin valkeat pilkut molemmissa kyljissä, jotka kertovat siitä, että Luca ei ole täysiverinen pohjoislainen.

Arvet: Nuoresta kehosta löytyy jo nyt pienehköjä arpeutumia, sekä erikokoisia uusia ja vanhoja haavoja, jotka näkyvät epätasaisina kohoumina turkin alta. Luca on kuitenkin saanut jo yhden hyvin näkyvän arpeutuman: koko tuon oikeanpuolisen kasvon lävistää kaksi sarvien piikkien jättämää arpea korvantyvestä aina leuan alle välttäen vain täpärästi silmän.

Ilmeet, eleet ja liikkeet: Monista hylkiöistä poiketen Luca ei kulje katse maassa ja varo katsomasta kehenkään. Hirvaan ryhti ei ole mikään paras, hän kulkee lähes poikkeuksetta pää aavistus kumarassa, mutta tarvittaessa osaa kyllä senkin kohottaa ylös. Vaikka Luca vahvistuukin jatkuvasti ja saa lisää massaa, ovat hirvaan liikkeet kuitenkin hämmästyttävän kevyet ja varsinkin hiljaiset. Monelta kauriilta jääkin usein huomaamatta Lucan ilmestyminen paikalle. Lucan ei ole nähty lähes koskaan hymyilevän, tai jos on, se on ollut harvinaista ja silloinkin hymy on ollut yleensä kitkerä, ei niinkään aito hymy, hirvaan elämässä kun ei ole ollut paljoa hymyn aihetta. Kauriin korvat näyttävät siltä, kuin ne olisivat lukkiutuneet ikuisesti luimivaan asentoon. Varsinkin vieraiden seurassa Lucan katse on yhtäaikaa varautunut, epäilevä ja vihaisen pelokas. Hän ei mielellään näytä tunteitaan, etenkään pelkoa, jonka varautunut kehonkieli tekee selväksi. Luca ei pidä siitä, että häntä kosketaan, ja hän pysyykin yleensä monen metrin etäisyydellä muista.

Ääni: Luca ei tunne tarvetta puhua kohteliaasti kenellekään ja taas toisaalta, silloin kun hylkiön olisi hyvä vain pitää suunsa kiinni ja pysyä taustalla, Luca avaa suunsa. Ääni on yleensä tunteeton, mutta äänensävyt pysyvät melkein aina negatiivisina, kitkerinä tai vihaisina.
Tunnuskappaleena Jason Walker - Down, esittelyt lyriikat kys. kappaleesta.
Ääninäyte tulossa.

I shot for the sky
I'm stuck on the ground
So why do I try, I know I'm gonna fall down
I thought I could fly, so why did I drown?
Never know why it's coming down, down, down.

Luonne:
Häivähdyksen metsä on tuskin saanut kantaa montakaan yhtä vaitonaista ja varautunutta peuranuorukaista kuin mitä Luca on. Nuoresta iästään huolimatta hirvas on käsittänyt aivan tarpeeksi hyvin, mitä tarkoittaa olla hylkiö, ja vaikka se sotiikin hänen perimmäistä luonnetta vastaan, on Luca oppinut varovaisuutta ja epäluuloa muita kohtaan aivan liikaakin. Tosin, Luca ei käyttäydy kuin monet muut hylkiöt, häneltä löytyy liikaakin uhmaa ylempiarvoisia kohtaan, mikä ei ole ollenkaan hyväksi hänen terveydelleen..

Nuori hirvas viihtyisi parhaiten yksinään samoamassa pitkin metsiä. Laumaeläimenä tämä käy kuitenkin hyvin ristiriitaiseksi, joten Luca tuntuu aina ajautuvan puolivahingossa muiden tielle. Väärä, pilkullinen väritys ja hylkiön asema ei ole omiaan auttamaan nuorikkoa, se saa muut lähinnä vain nauramaan ja pilkkaamaan alempiarvoistaan. Lucan kasvoilla on enää harvoin havaittu hymyä, keskustelutilanteessa hän on aluksi hyvin vaitonainen ja pysyy aluksi reilun kosketusetäisyyden ulkopuolella. Ruipelonpuoleinen hirvas on oppinut jo aivan liian hyvin, että kaikki eivät ole sitä miltä näyttää, eikä maailma ole täynnä ruusuilla tanssivia kilttejä kauriita.

Hirvaan kanssa kontaktin luominen on jo sinänsä vaikeaa, Luca kun epäilee kaikkea ja kaikkia. Parhaiten tehoaa rento ja rauhallinen käytös, joka antaa kauriille aikaa sulatella tilannetta. Synkeänpuoleisen ja jopa masentuneeksi kuvatun hirvaan sanat omaavat useasti oman pistävän sävynsä, vaikka hän ei haluakaan loukata ketään. Joskus vain hyökkäys on paras puolustus, olkoonkin sanallinen.
Sanat eivät kuitenkaan tehoa niihin, jotka ovat ottaneet Lucan silmätikukseen. Kauris ei myönnä pelkoa, mutta se kuultaa koko hänen olemuksestaan: mitä heikko ja nuori hirvas voisi mitään suurelle joukolle? Monet ovat arpeuttaneet hirvaan sielua ja ruumista ja jokaisen arven myötä Lucan luotto muita kohtaan käy entistä vaikeammaksi ansaita.

Hankalasti lähestyttävä ja sulkeutunut kuori kaipaa vain sellaista, joka osaa tulla maltillisesti lähelle ja purkaa kuoren hellästi. Luca syttyy hitaasti uusille tuttaville, mutta ystävät ovat ratkaiseva tukipilari, joka auttaa pitämään hirvaan kasassa. Hän kaipaa ymmärrystä ja hyväksyntää, rakkautta ja huolenpitoa, vaikka piilottaakin kaiken sen piikikkään, kovan, mutta samalla pelokkaan kuorensa alle, toivoen jotakuta, joka saisi hymyn hänen huulilleen. Kauris on huono puhumaan tunteistaan, ja vaikka tuntisikin palavaa rakkautta jotakuta kohtaan, se luultavasti jää vain hänen omaksi tiedokseen.

Vanhempana: (Luca tulee kehittymään pelien myötä, joten lisäilen tietoja sen mukaan, mihin suuntaan Luca muokkaantuu)
Luca on oppinut lujemmaksi ja määrätietoisemmaksi. Koon kasvaessa myös varmuus on kasvanut ja nyt hirvas pystyy vastaamaan tuleen tulella - tosin samaan aikaan Lucan vihamiehet vain voivat koventaa otteitaan.
Menneisyys:
Lucan kohdalta elämä tuntui päätetyltä jo ennen kuin se sai edes alkunsa. Väärin asettuneet tähdet eivät suoneet armoa vasalle, joka tulisi olemaan syntymästään asti hyljeksitty, kun enemmän tai vähemmän suostumusta saaneena eteläinen hylkiö Karhunkallo  pääsi käymään pohjoislaisen hylkiön Debran selässä, mistä sai alkunsa uusi kauris.

Debra oli ollut aina hylkiö, hän oli kohtelias mutta pelokas, eikä olisi halunnut saattaa uutta vasaa maailmaan. Näin kuitenkin kävi, ja kesällä Debra synnytti yhden terveen  hirvasvasan. Hän ei ollut kertonut kenellekään varsan isää, mutta kauhukseen hän sai huomata, että Lucan pilkut eivät haalistuneetkaan kahden viikon jälkeen. Karhunkallo-nimisen hirvaan vika, Debra kertoi Lucan kysyessä asiasta, eikä Lucaa enää kiinnostanut kysellä siitä sen enempää, hän kun ei koskaan isäänsä nähnyt.
Äidissä ja pojassa oli äärimmäisen paljon yhdennäköisyyttä, lukuunottamatta Lucan pilkkuja. Muu lauma ei kovin haltioissaan tästä ollut, ja jos mahdollista, niin Debra sai entistäkin voimakkaamman hylkiön leiman ja Luca sen mukana.

Debra ei ollut kykeneväinen suojelemaan vasaansa vihamielisiltä ja halvan huvin tarpeessa olevilta laumalaisilta. Ikää ei ollut edes montaa kuukautta, kun nuori Luca joutui ensimmäisen kerran muiden kauriiden riepottelemaksi ja sai siitä ensimmäiset arpensa. Debra ei tiennyt, kuinka olisi vasaansa voinut auttaa, joten hän vain jättäytyi sivuun ja toivoi parasta. Niin kävi useaan otteeseen.

Luca lähti emänsä luota niin nopeasti kuin mahdollista. Hän ei enää halunnut nähdä Debraa, jolla ei tuntunut olevan kovin kummoista halua suojella poikaansa. Luca oli vuosikas, kun joutui ensimmäiseen kovempaan otteluun ja oli vähällä puolisokeutua. Muistoksi tuosta kamppailusta Lucalle jäi arvet halkomaan kasvojaan.

Isä: Karhunkallo (Haiko)
Emä: Debra (npc)


Muuta:
- Kärsii välistä syömishäiriöstä ja paniikkikohtauksista.
- Inspiraation lähteenä Lucaa luodessa toimi Percy Jackson -sarjan Nico di Angelo.

Pelaaja: Riemu

Hyväksytty! Vielä jos tarkentaisit, millaisesta syömishäiriöstä Luca kärsii, niitä kun löytyy monenlaista ahmimisesta syömättömyyteen(:

Nimi: Giza
Sukupuoli: Uros
Ikä: 5.v 8kk
Lauma: Pohjoinen lauma
Asema: Sotilas

Luonne:
Giza on voimakas ja isokokoinen uros. Hänen menneisyytensä ei ollut mikään mukava ja se vaikuttaa Gizan tämän hetkiseen käytökseen. Hän on enimmäkseen keskittynyt ja valmis kaikkeen. Giza myös mielellään ottaa vastaan kunnianosoituksia ,mutta esittää ettei välittäisi ja nyökkää vain. Iltaisin hän tykkää näyttää voimansa muille ja ei suostu häviämään ilman kunnon tappelua. Vaikka Giza voisi monetkin laumalaiset voittaa pohjoisen laumasta ,ei hän sillä rehki ja hän pitää järjen päässä. Eikä hänkään yleensä ala niskuroimaan ylempiarvoisia vastaan ,mutta uljaasti hän taitonsa näyttää ja todistaa, jos vaikka pääsisi johtajaksi joskus. Hän myös käyttää taisteluissa päätänsä ja taktikoi parhaan hyökkäyksen viholliseen. Tämän takia häneltä joskus pyydetään apua hyökkäyksen suunnittelemiseen.

Menneisyys:
Gizan menneisyys oli enimmäkseen pikku-veljen puollustamista. Hänen emonsa kuoli ,kun hän oli vasta pikkuinen ja hänen isänsäkkin oli aikoja sitten kadonnut. Onneksi Giza ei ollut niin pieni ja haavoittuvainen ,että olisi kuollut. Kuoleman sijaan hän alkoi toimia perheensä päälikkönä ,siis suurinpiirtein lapsenvahtina. Hän suojeli ja ruokki pikku-veljeään Izua. Samalla Giza oppi selvieytymisen taidot ja pikkuhiljaa hänen lihaksensa alkoivat voimistua ja sarvet kasvaa ,kun hän päivittäin harjoitteli juoksemista ja muuta massaa kasvattavaa. Joskus hän jopa tapasi muita nuoria uroksia ja otti 'painimatsin' heidän kanssansa. Vaikka lihakset kasvoivat ,ei ne hänen pikku-veljeään pelastanut. Heidän kimppuunsa hyökkäsi muita peuroja ,jotka tappoivat hänen veljensä siihen paikkaan. Giza taisteli heitä vastaan kunnes ei enää pystynyt. Hän sai useita haavoja hyökkääjien sarvista. Giza kuitenkin juuri ja juuri pystyi pakenemaan ,henki hieverissä. Tämä opetti miten raakoja muut voivat olla ja ,että kehenkään ei saa luottaa sataprosenttisesti ja kaikki tuo teki hänestä myös vahvemman ,valmiimman ja kostonhiemoisemman. Myöhemmin hän löysi lauman ja liittyi siihen. Nopeasti hän eteni sotilaaksi voimiensa ansiosta ,mutta ei vielä yrittänyt parantaa asemaansa. Vaikka hän ei koskaan veljensä tappajia tavannut. Hän näki heidän kasvonsa aina ,sitten uniin saakka odottaen ,että hän saisi kostonsa.

Ulkonäkö:
Giza on melkein harmaa ,mutta on hänen turkkinsa hieman ruskehtava. Talvisin turkin väri vaihtuu valkoisempaan sävyyn ,jotta lumeen maastoutuminen olisi helpompaa. Hänen sarvensa ovat suuret ja kestävät. Niiden väritys on ruskeampi kuin turkkinsa. Hänen kasvoillansa on myös hieman tummempaa väritystä ,joka näyttää hieman kuin maskilta. Vatsassa on taas vaaleaa väriä ja väri jatkuu hännän alkupäähän saakka. Gizalla arpia on monessa paikassa ,sitten nuoruudesta sotiin. Gizan naaman päältä menee kaksi arpea ja toinen poikkeaa komeasti silmän päältä ,mutta ei ole sokaissut koskaan häntä.
Hänen rinnassaanki on pari syvää arpea ja vasemmassa taka-jalassa myös. Melkein huomaamaton arpi on etu-sorkasta se on ylöspäin menee uurre ,joka kiertää osittain jalan. Gizan selässäkin on arpi ,mutta sitä ei huomaa kuin takaa tai sivulta katsottuna. Arpi poikkeaa enemmän oikealla kehonpuolella ja se jatkuu kylkeen asti. Gizan sorkkien väri on melkein musta ,mutta molemissa taka-sorkissa on pieni harmaan ruskea viiva. Gizan ulkomuoto on suuri ja hänellä on paljon massaa. Hänen säkä-korkeutensa on huimat 130cm ja pituus 199cm. Hänen painonsa on myös suuri ,koska keho on raskas ,mutta se siis on 148kg. Gizan lihakset voi nähdä läheltä. Ne kumpuilevat osittain jaloissa, rintaan asti.

Muuta:
*Giza tarkoittaa tummaa (Saa nimensä värityksestään)
*Kumppania tai rakastajaa ei ole
*Jälkeläisiä ei myöskään ole
*Sisaruksia ei ole elossa

Roolipelaaja: ITheWolvesI

Hyväksytty!