Hahmohakemukset tänne!

Tämä on foorumin ainoa alue minne vierailijoillekin on lupa päästä kirjoittamaan, mutta osio on vain tarkoitettu hahmojenhakemuksille. Käyttäytykää siististi!

HUOM! Hahmohakemuksen pohjassa on mainittu tietty sanamäärä, joka on vain suositus ei siis vaadittava. Mikäli tiedot ovat mielestäni riittävät en nää mitään syytä hylätä, vaikka sanoja ei olisikaan niin paljoa kuin Häivähdyksen ylläpitö suosittelee.

Nimi: (Hahmosi nimi. Halutessasi voi lisätä nimen tarkoituksen, mikäli se ei ole suomenkieltä.)
Sukupuoli: (Uros tai naaras. HUOM! Vain urospuolisella valkohäntäpeuralla on sarvet.

Urospuolisella kauriilla sarvet eivät ole pysyvät. Urokset pudottavat sarvensa hetkellisesti marraskuun lopulla ja sarvet alkavat kasvaa takaisin heti sarvien putoamisen jälkeen, jolloin ne ovat tammikuun puolessa välissä kehittyneet samaan mittaan.
Ikä: (Hahmosi ikä)
Lauma: (Mihin laumaan hahmosi kuuluu? Huom. ensimmäinen hahmosi ei voi olla laumaton. Eteläinen vai Pohjoinen lauma?)
Asema: (Hahmosi asema pelissä. Eteläisen lauman asemat löydät [ur=http://haivahdys.foorumini.com/t243-etelaisen-lauman-tilanne-18072013]täältä[(url] ja Pohjoisen lauman täältä)
Luonne: Vähintään 100 sanan selitys hahmosi luonteenpiirteistä.
Menneisyys: Vähintään 100 sanan selitys hahmosi luonteenpiirteistä.
Ulkonäkö: Vähintään 100 sanan selitys hahmosi luonteenpiirteistä.
Pituus 150-200cm, Säkäkorkeus 85-130 cm
(Urosten paino 90 -150 kg Naaraiden paino 70-90 kg.)
Roolipelaaja: (lisää nimimerkkisi tähän. Voit halutessasi pistää myös sähköposti osoitteen.)


Hahmon luonnista:
› Häivähdyksessä pelataan ainoastaan valkohäntäpeurilla. Hybridejä ei hyväksytä.
› Yhdellä pelaajalla voi olla aloittaessaan kaksi hahmoa. 100 viestin ylittyessä hahmoja saa tehdä rajattomasti.
› Hahmojen määrään ei ole rajoitusta. On pelaajan omalla vastuulla ymmärtää, kuinka monta hahmoa pystyy pelaamaan tasapuolisesti.
› Hahmot saavat olla puolisokeita, täysin sokeita tai vaikka raivotautisia (joka on tosin harvinaista kasvisyöjälle).
› Ulkonäkökuvaus on hahmoesittelyssä pakollinen. Hahmosi olennaisimmat ulkonäölliset piirteet olisi hyvä mainita (ruumiinrakenne, turkin laatu, väri jne) On pelaajan oma vastuu ymmärtää, kuinka pitkä ulkonäkökuvaus on riittävä liittyäkseen Häivähdykseen. Vaadittava vähimmäismäärä on kuitenkin 200 sanaa.
› Kuva hahmolla ei ole pakollinen. Kuvan tulee kuitenkin olla piirroskuva. Sinun ei itse tarvitse piirtää hahmosi kuvaa, vaan voit esimerkiksi pyytää muita tekemään sen puolestasi tai käyttää muiden tekemiä kuvapohjia apunasi.
› Ensimmäisen hahmon pitää kuulua johonkin laumaan, eli ensimmäinen hahmosi ei voi olla laumaton, mutta seuraavat voivat olla.
› Hahmoilla ei saa esiintyä mitään ihmisille olennaisia esineitä. Esimerkiksi hahmo jolla on helmikaulakoru ei mene läpi, mutta hahmo jolla on menneisyyden takia jäänyt kaulaan narun pätkä roikkumaan on hyväksyttävissä, jos tämän syy selitetään menneisyydessä.
› Hahmojen väritys tulee olla 'realistinen'. Ainoastaan hahmojen silmien väri on poikkeus. Jos haluat, hahmosi voi vaikka omistaa siniset silmät.
›Mikäli pelaaja poistuu roolipelistä eikä ilmoita itse siitä, mitä haluaa hahmojensa kanssa tehtävän, ne siirtyvät automaattisesti hahmojen hautausmaalle.
Sama hahmo saa olla samaan aikaan useissa eri ajanjaksoihin sijoittuvissa peleissä

•Nimi• Taurus
•Lempinimi• -
•Ikä• 4.5 vuotta
•Sukupuoli• Uros
•Laji• Valkohäntäpeura

•Lauma• Pohjoisen lauma
•Asema• Taktikko



•Ulkonäkö•
Taurus on ulkomuodoltaan hyvin vaikuttava peura jo senkin vuoksi, että se on suurikokoinen ja rotevarakenteinen. Peurahirvas on korkea, mutta ruumiiltaan verrattain lyhyt, joskin tämä on hirvaalle vain etu, sillä lyhyt, vankka ruumis on räjähtävän voimakas ja Taurus onkin vaarallinen vastus toisille hirvaille ja peuraa saalistaville pedoille. Rotevaa ruumista kannattelevat hirvaan voimakkaat, lihaksikkaat jalat ja terävät, suuret sorkat. Taurus ei silti ole kömpelö rotevuudestaan huolimatta, vaan sen liikkeet ovat hyvin sulavia ja hirvas onkin kokoonsa nähden yllättävän ketterä.
Tauruksella on voimakas, maskuliinisen leiman omaava, koveramallinen pää, josta katsovat hirvaan kapeat, kalpeansiniset silmät. Tauruksen sarvet eivät ole varmasti Häivähdyksen vaikuttavimmat koon puolesta, mutta minkä hirvas häviää sarvien koossa, sen se voittaa sarvien kestävyydessä, jämerät ja kohtalaiset tukevarakenteiset sarvet kestävät rajujakin iskuja. Hirvaan sarvet ja sorkat ovat väriltään likaisenbeiget ja sarvet ovat aina täynnä naarmuja ja juomuja kestetyistä iskuista.
Hirvaan karva on paksua, sileää ja kohtalaisen kiiltävää. Karva on aavistuksen pidempää hirvaan kyynärissä, hartioilla ja takamuksessa.
Tauruksen karvapeite on pääväriltään sinertävänharmaata, hirvaan päälaen, selän ja lapojen ollessa tummanharmaat, lähes mustat. Hirvaalla on valkeaa vatsassaan, jalkojensa sisäpinnoilla, häntänsä alapuolella, silmiensä ympärillä, kaulassaan ja mustan kuononsa ympärillä, sekä valkeat laikut otsassa silmien yläpuolella. Myös jaloissa on hiukan valkeaa. Tauruksen vasemmassa hartiassa on kaksi melko syvää, epätasaista arpea ja hirvaan oikean silmän yli menee kaksi ohutta, pitkää arpea.

•Säkäkorkeus• 136 cm
•Ruumiin pituus• 152 cm
•Paino• 145-150 kg

•Luonne•
Taurus on perusluonteeltaan hyvin vaarallinen, hirvas on häikäilemätön ja julma, eikä näe mitään keinoja vääriksi tavoitellessaan omaa etuaan tai asioita joita tahtoo. Taurus ei silti vaikuta täysin paatuneelta kun sen kanssa puhuu, mutta tämä on vain ulkokuorta, sillä hirvas on hyvin karismaattinen synkästä sydämestään huolimatta ja Taurus onkin oiva taktikko juuri siitä syystä. Hirvaalla on nopea, älykäs mieli ja se kehittelee nopeasti hyvinkin toimivia suunnitelmia, jopa silloin kun toiset peurat ovat murtua paineen alla.
Koska voimakkaalle peuralle on suotu myös puheen lahja, osaa hirvas lietsota joukon joko raivon tai riemun partaalle niin tahtoessaan. Taurus osaa puhua lähes aina tilanteen vaatimalla tavalla ja osaa myös arvioida, mikä olisi oikea tapa lähestyä kutakin tilannetta.
Jos olet päässyt edes lähelle sellaista henkilöä, joka voidaan laskea hirvaan ”tuttavaksi” voi Taurus olla hivenen pehmeämpi sinua kohtaan, mutta mielipiteensä hirvas kertoo yhtä suoraan kuin aina ja koskaan ei voi harmaaturkkiin täydellisesti luottaa. Jos se hyötyy eniten parhaimman ystävänsä pettämisestä, hirvas tekee sen empimättä. Laumassaan Taurus onkin niin pelätty, kunnioitettu, ihailtu kuin vihattukin yksilö mutta Taurus kokee, että mitä voimakkaampia sitä kohti kohdistetut tunteet ovat, sita voimakkaampi on hirvaan asema.
Taurus ei hyväksy tappiota vaihtoehdoksi ja se suorastaan vihaa häviämistä ja voittaakseen hirvas onkin valmis lähes mihin tahansa.
Taurus arvostaa vain fyysisesti vahvoja, voimakkaita yksilöitä, mutta vahvat luonteet harvemmin tulevat toimeen hirvaan kanssa tai Taurus niiden, sillä uros on itse hyvin itsepäinen ja vahvaluontoinen eikä yleensa anna asenteestaan piiruakaan periksi. Naaraiden kohdalla hirvas ei tee lähes koskaan poikkeuksia, sen mielestä naaraan tulee olla fyysisesti terve ja vahva sekä kasvattaa terveitä, vahvoja jälkeläisiä, mutta ei muuta. Taurus ei voi sietää naaraiden nousemista korkeammille asemille ja ilmaisee kyllä mielipiteensä selvästi, mutta kuitenkin kyllin hienovaraisesti, ettei hirvaan luonteen koko rumuus paljastu. Vasoista hirvas ei suuremmin pidä ja vain vahvat, voimakkaat vasat kiinnostavat hirvasta ja näitäkään kohtaan hirvas ei yleensä jaksa osoittaa mielenkiintoaan kovin näkyvästi.
Etelän laumaa ja sen jäseniä kohtaan Taurus osoittaa aina halveksuntansa, mutta tarpeen niin vaatiessa sujuvapuheinen hirvas osaa valehdella hymyillen meren taivaaksi ja itsensä vaaleiden täpläturkkien parhaimmaksi ystäväksi.

•Menneisyys•
Taurus syntyi pohjoislaiselle emälleen normaalisti toukokuun lopulla kuten useat muutkin vasat. Hirvaan isä oli ollut Pohjoisen lauman yksi varajohtaja, mutta oli menehtynyt edellisenä talvena sairastuttuaan.
Taurus kasvoi normaalin vasan lailla, vaikka se oli hiukan ikätovereitaan suurempi ja vahvempi. Hirvaan mieltymys rajuihin, muita vasoja mahdollisesti satuttaviin leikkeihin ajoi hirvaan emän Kuusipolun opettamaan pojalleen paljon eri asioita saadakseen tämän purkamaan energiansa ja tarmonsa muualle. Kuusipolku ei kuitenkaan huomannut, että suuressa rakkaudessaan vasaansa kohtaan hän tuli epäterveellä tavalla ruokkineeksi Tauruksen kunnianhimoa ja voimakasta luonetta. Tauruksen kasvaessa Kuusipolku kieltäytyi huomaamasta, millainen Tauruksesta oli kasvamassa, vaikka hirvas valehteli äidilleenkin aina, jos siitä jotain hyötyi. Ikätoveriensa keskuudessa Taurus oli pelätty, kadehdittu ja jopa, ironista kyllä, myös ihailtu hirvas, joka hankki itselleen aina sen, mitä halusi.

Kun Taurus sai ensimmäiset sarvensa, se alkoi niittää mainetta väkivahvana puskijana, jolle harva ikätoveri pärjäsi. Tauruksen sarvet olivat muutaman ensimmäisen vuoden hauraammat kuin nykyisin ja niiden haarat murtuivat puskukilpailuissa usein, mikä tosin ei yleensä estänyt hirvasta, painvastoin, se puski kahta kauheammin rikkinäisillä sarvillaan.
Toisena kesänään muutama vuotta vanhempi hirvas alkoi pilkata Taurusta sen katkaistua toisesta sarvestaan jälleen haaran. Taurus ei antanut vihansa näkyä päällepäin, vaan se puhui itsensä hirvaiden ystäväksi ja ansaitsi niiden luottamuksen. Sitten, yksi toisensa jälkeen, Taurus kosti sitä pilkanneille hirvaille. Yhden Taurus haastoi otteluun ja viskasi toverinsa alas kielekkeeltä taistelun tiimellyksessä, puhuen tapahtuman onnettomuudeksi. Toisen hirvaan Taurus johdatti suoraan metsästäjän eteen, annettuaan ensin ymmärtää, että johdattaisi toisen kanssaan turvaan. Kolmannen, eniten Taurusta aikanaan pilkanneen hirvaan Taurus sai karkotetuksi laumasta kun hirvas käänsi suuren joukon pohjoisen peuroja toista vastaan valehtelemalla.

Kolmantena kesänään Tauruksen sarvet saavuttivat nykyiset mittansa ja samana kesänä hirvas raivasi itselleen paikan Pohjoisen lauman taktikkona, jossa virassaan se on toiminut tähän päivään asti. Taktikkona olo ei täydellisesti sammuta hirvaan kunnianhimoa, mutta virkansa puolesta hirvas saa juonia ja pähkäillä niin paljon oman ja lauman edun eteen, että tällä hetkellä se on kohtalaisen tyytyväinen elämäänsä.

•Muuta•
- Tauruksella on useita vasoja monien eri naaraiden kanssa, mutta hirvas ei juurikaan ole vasoihinsa yhteydessä.
- Tauruksella on melko matala, baritonitasoinen ääniala. Hirvaan äänenä onkin Gaston (Esa Ruuttunen) elokuvasta Kaunotar ja Hirviö
- Hirvaan tunnuskappale >Klik<

•Pelaaja•  Alfawolf

"Hyväksytty"  
PS: Lisään tietoihin myöhemmin virallisen lausunnon hieman korkeampaan säkäkorkeuteen, niin kuin aikaisemmin sovimme.

Nimi: Llwyn

Merkitys: Llwyn tarkoittaa kymriksi Lehtoa

Ikä: 2 vuotta

Sukupuoli: Naaras

Rotu: Valkohäntäpeura

Lauma: Pohjoisen lauma

Asema laumassa: Tiedustelija. Jos ei käy, asematon

Ulkonäkö:

Turkki: Llwynin turkin laatu on hyvä, ei kuitenkaan erinomainen. Llwynillä on hieman yli sentin pitkä, kuitenkin kiilloton ja helposti takkuuntuva tummanruskea turkki. Kuten kaikilla valkohäntäpeuroilla, on Llwynilläkin valkoinen ja tuuhea hännänaluskarva. Lisäksi hänen takapuolensa ympärillä olevat karvat ovat valkoiset, hänellä on jaloissaan ns. valkoiset ”sukat” ja takapäässä on hieman valkoisia pilkkuja. Korvien päät, kuonon pää ja osa kaulaa ja rintaa ovat turkin väriä tummemman ruskeat.

Pää: Llwynillä on soikeahko pää ja suora otsa. Hänen kuononsa on päästä siro, mutta nenä on isohko ja vaaleanpunainen, siksi myös huomattava, Toisinaan Llwyn jopa häpeää nenäänsä. Llwynillä on isot pyöreät silmät, mutta niiden vaaleanvihreä väri on epätavallinen. Llwynin ”kulmakarvojen” asento saa hänet näyttämään äkäiseltä. Llwynin korvat ovat isot, ja niiden sisäpuoli on karvaton ja ihonvärinen. Llwynillä on pitkä ja elegantti kaula. Llwyniä voisi kasvoiltaan luonnehtia karun kauniiksi, mutta söpö tai nätti ei naarasta kuvaa.

Rakenne:
Paino: 80 kg
Säkä: 90 cm
Pituus: 158 cm
Llwyn on rakenteeltaan normaalia sirompi. Hän on laiha, melkein kitukasvuinen koska Llwyn ei saanut tarvittavaa ravintoa kasvuaikanaan. Llwynin ruumiinrakenne on linjakas ja sulava, muttei pyöreä tai pehmeä uroksia miellyttävällä tavalla. Se ei tosin haittaa Llwyniä. Llwynin jalat ovat pitkät ja hoikat ja sorkat ovat oikein pienet ja terävät. Llwyn on ruumiinrakenteeltaan soveltunut nopeaan juoksuun, pyrähdyksiin ja hiljaiseen liikkumiseen. Tapellessa Llwnin sorkat tekevät ilkeää jälkeä viholliseen. Llwynin jalkojen lihakset ovat paremmat kuin muun ruumiin, mutta muuallakin Llwynillä on hyvät ja kestävät lihakset.

Luonne:
Llwyn on perusluonteeltaan periksiantamaton ja rohkea, ehkä liiankin. Useimmat luonnehtisivat Llwyniä tyhmän- tai uhkarohkeaksi. Eikä Llwyn kiistä sitä. Hän rakastaa riskien ottamista ja hän hölmöilee melkein yhtä paljon kuin ikäisensä nuoret hirvaat. Llwyn viihtyy enemmän yksinään tekemässä hurjapäisiä kokeiluja, mutta toki henkeään pidättelevä katsojajoukko luo jännitystä. Llwynin ikäiset naaraat pitävät urosten vilkuilemisesta ja kikattelusta, kun taas Llwyn pitää tappelemisesta ja lujaa nauramisesta. Siksi hänellä ei ole omaa sukupuoltaan edustavaa ystävää, ei edes yhtä, vaan hän on yksin tai sitten urosten kanssa hölmöilemässä.

Jos Llwynillä olisi kavereita, hän kohtelisi heitä kaikkia samalla tavalla. Llwynillä ei ole tapana suosia tiettyjä henkilöitä vaan hän näkee kaikki tasa- arvoisina. Llwyn onkin eri sitä vastaan että jotakuta sorretaan hänen asemansa tai syntyperänsä takia, muttei sano siitä mitään. Hänhän haluaa elää. Siksi hän karsastaa fanaatikkoja jotka ovat sitä mieltä että Eteläisen lauman jäsenet tai kahden lauman vasat ovat roskasakkia, epäsikiöitä jne. Sellaisten kanssa hän mieluiten tappelee ja sellaisille hän kieltäytyy häviämästä. Mutta kaiken vihan ja inhon hän piilottaa pinnan alle ja koettaa sietää epäreiluutta, sillä hän haluaa elää nähdäkseen muutoksen joskus tulevan.

Menneisyys:
Llwynin isä oli tunteeton rajavartija, sellainen joka olisi tehnyt mitä tahansa noustakseen ylemmäs arvoasteikossa. Kun taas hänelle pakkonaitettu naaras oli lempeä ja aivan liian hyvä puolisolleen. Naaraan nimi oli Usva. Kun hän sai tietää olevansa tiineenä, hän päätti suojella vasaansa oman isänsä vaikutukselta ja kasvattaa tuosta oikeamielisen. Usvakin kannatti tasa- arvoa, hänkin hiljaisesti. Sillä hänen puolisonsa oli juuri sellainen joita hän vihasi, rasisti joka inhosi Eteläistä laumaa. Kun Usva eräänä päivänä synnytti vasansa, hän kuoli verenhukkaan. Llwynin isä olisi halunnut urosvasan ja pettyikin kun vasa paljastui naaraaksi. Kuolleesta äidistä hän ei välittänyt. Llwynin isä alkoi kasvattaa vasaa urosten lailla, opetti tuota tappelemaan ja muutenkin käyttäytymään urosmaisesti. Llwynin oli nimennyt hänen isoäitinsä äidin puolelta ja häneltä hän kuuli tarinoita äidistään. Siksi Llwyn alkoi tarinoiden kautta omaksua äitinsä piirteitä. Koska isoäiti oli kertonut Usvan olleen tasa- arvoisuuden puolesta, Llwynkin huomasi kaiken laumassa olevan väärin ja alkoi hiljaa kannattaa äitinsä aatetta.

Kun Llwyn täytti vuoden, hänen isänsäkin kuoli. Rajalla oli nälkäinen karhu hyökännyt hänen kimppuunsa tappaen vain Llwynin isän. Muut rajavartijat olivat tuoneet ruumiin laumaan. Llwyn ei tuntenut surua, vaan jonkinlaista helpotusta siitä että hänet oli vapautettu isänsä paineen alaisuudesta. Kuitenkin, Llwyn yhä jatkoi opettelua ja kipuamista. Ei isänsä tähden, vaan äitinsä aatteen. Llwynin tavoite elämässä on saavuttaa edes jonkinlainen rauha laumojen välillä. Tapahtui se sitten hänen tai jonkun muun kautta.

Roolipelaaja: Emmi

Ei hyväksytty.

Ainoastaan: Vaadittava pelinäyte puuttuu. Pelinäyte tarkoittaa lyhyttä tekstin pätkää, jossa roolipelaaja roolipelaa lyhyen näytteen hahmollaan, jolloin hahmon hyväksyjä osaa arvioida näytteen perusteella roolipelaus tapasi. Pelinäyte voi olla pelattu yksikön ensimmäisessä persoonassa (minä-muoto) tai yksikön kolmannessa (hän-muoto).

Lähetä vielä pelinäyte, niin katsotaan asiaa uudestaan. :)Mitään muita hylkäämisen aiheuttavia virheitä ei ollut ja hahmosi asema on okei.

// Anteeksi, aikaisemmin unohtui kun olin keskittynyt kirjoittamaan hakemusta. Tää näyte on yhdestä toisesta roolipelistä miun hahmolta Helios


Loppukesä oli hedelmäpuiden kulta-aikaa. Ne kukkivat täysinä hedelmistä ja niiden mehukas, hieman kirpeä tuoksu suorastaan huumasi. Toki omena- ja kirsikkapuut olivat kauniita keväälläkin kun niiden kukat leijailivat maahan hiljakseen kevättuulessa, mutta ainakin Helioksen mielestä puut olivat kaikkein kauneimmillaan kesällä kun kirsikkapuun tummanvihreät lehdet loivat hyvän taustan tummanpunaisille kirsikoille. Helios asteli hiljakseen, ilman mitään kiirettä, puiden alla ja haisteli ilmaa. Sää oli mitä mainioin ja vain muutama poutapilvi lipui välillä peittämään aurinkoa. Helios käveli erään kirsikkapuun alle ja hyppäsi hieman ravistamaan sitä. Muutama pullea kirsikka tippui maahan. Heliosta hieman säälitti, kun ketään ei ollut täällä keräämässä hedelmiä. Joka syksy ne mätänivät puihin. Helios oli matkoillaan ympäri niemimaata kuullut ihmisistä niiltä laumattomilta jotka olivat matkustaneet tai asuneet niemimaan ulkopuolella. Siellä ihmiset hallitsivat. Helios meni kirsikoiden luo ja maistoi hieman. Maku ei ollut epämiellyttävä, vain hieman ylikypsän makea. Helios ihmetteli miten kukaan ei oikein syönyt hedelmiä, mutta laittoi sen luonnollisen lihansyönnin piikkiin. Uros poimi toiset kirsikat mukaansa välipalaksi ja suunnisti lempipaikalleen kohti kivisiltaa.

"Hyväksytty"  
Tervetuloa mukaan joukkoon sorkkajalkojen! Nyt voit rekisteröityä foorumilla omalla käyttäjätunnuksellasi ja odottaa hetken, että aktivoin tunnuksesi. Sitten voitkin siirtää hahmosi tiedot sille kuuluvaan alueeseen.

Nimi: Otava

Ikä: 3 vuotta

Sukupuoli: Naaras

Lauma: Pohjoinen lauma

Asema: Parantaja

Ulkonäkö:

Turkki: Otavan turkki on väriltään tummanruskea. Hänellä on valkoisia pilkkuja harvassa siellä täällä ja valkoinen nenänalus, mutta oikeassa kyljessä naaraalla on seitsemän mustaa pilkkua mitkä muodostavat Otavan tähtikuvion. Otavan turkin laatu on oikein laadukas. Turkki on kiiltävä, sileä ja hyvin hoidettu. Turkin pituus on noin sentti ja aluskarva on Otavalla lähes olematon. Siksi hänellä on aina vaikeuksia selviytyä talvesta. Otavalla on se silmiinpistävää että hänellä ei ole hännästä edes töpöä jäljellä. Siitä piti nälkäinen susi huolen kun Otava oli pikkuinen vasa.

Pää: Otavalla on pyöreä pää ja siinä ohut ja keskipitkä kuono. Otavalla on neliömäinen musta nenä ja pyöreähköt, isot korvat. Otavan silmät ovat isot ja vinot, niiden muoti muistuttaa mantelia. Niiden väri on tummansininen. Silmien alla on rypäs valkoisia pieniä pilkkuja mitkä luovat valkoisen helminauhan silmän alle. Otavalla on laaja ja korkea otsa.

Rakenne:
Säkä: 100 cm
Pituus: 170 cm
Paino: 90 kg
Otava on ruumiinrakenteeltaan aivan tavallisen naaraspeuran mallinen. Hänen jalkansa ovat ohuet ja sirot, sorkat ovat päistä pyöreät ja mustat. Keskiruumis on Otavalla pyöreä ja takapää kulmikkaan mallinen. Otavalla on pitkä ja kaartuva kaula. Naaraan lihaksisto on keskittynyt pääasiassa eturuumiin lihaksiin, kuten rinta- ja selkälihaksiin. Jalatkin ovat lihaksikkaat. Otava ei kuitenkaan ole taistelija joten hän ei ole tavallista parempikuntoinen.

Luonne:
Otava on perusluonteeltaan utelias ja lempeä. Otava on kaikille kiltti, hän on hyvä tulemaan toimeen kenen tahansa kanssa. Luontevuus on ollut aina osa naarasta ja hänestä on erittäin helppo pitää. Siksi naaras saakin helposti ystäviä, ja koska hän on lauman parantaja, melkein kaikki tuntevat hänet tai ovat ainakin nähneet tai kuulleet hänestä. Eniten Otava pitää vasojen kanssa puuhailusta, ja ellei hänen äitinsä olisi ollut parantaja, Otava luultavasti olisi vasavahti. Otava on muutenkin äidillinen luonne, ymmärtäväinen ja oikeudenmukainen. Otava on aina halunnut saada vasan rakastamansa uroksen kanssa.

Valitettavasti Otava on todella viaton, naiivi ja helposti huijattava. Otava olisi loistava kohde jollekulle tarpeeksi viekkaalle huijarille. Mutta kukaan ei kehtaa edes valehdella Otavalle koska hän on niin kiltti ja vilpitön. Otava ei ole koskaan elämässään valehdellut, eikä koskaan aiokaan. Toki Otava tietää sodasta, rasismista ja kaikista muista maailman vääryyksistä, mutta hän onkin niitä vastaan. Passiivisena tosin, mutta kuitenkin.

Otava on ystävilleen melkein kiltimpi kuin ventovieraille ja tutuille. Otavalla onkin paha tapa laittaa kaikki muu, varsinkin ystävänsä, kaiken muun edelle. Mutta jopa ystävien yli menevät potilaat. Otava ajattelee aina ensin niitä joita hän hoitaa. Otavan äiti oli omistautunut työlleen ja laumalleen, ja niin on myös Otava. Hän tekisi laumansa puolesta mitä tahansa, mutta ei tappaisi. Otava ei koskaan pystyisi ottamaan toisen elävän olennon henkeä. Otavalla on kyky tuntea myötätuntoa kaikkia kohtaan, ja jos joku haluaa jonkun ymmärtävän surunsa, kannattaa puhua Otavalle. Otava osaa yhtyä toisten murheisiin ja auttaa myös mielellään ratkaisemaan ne. Otava on laumassaan rakastettu ja useiden mielestä korvaamaton.

Menneisyys:
Otava syntyi Pohjoiseen laumaan. Hänen isänsä oli kuollut kaksi kuukautta ennen hänen syntymäänsä ja Otavan äiti Orion sai synnyttää vasansa yksin. Orion selviytyi hyvin koska hän oli silloinen lauman parantaja ja kokenut synnytyksissä. Orion oli jo aiemmin päättänyt kasvattaa vasastaan seuraajansa, ja olikin iloinen kun vasa oli naaraspuolinen. Sillä jos uroksesta olisi kasvatettu parantaja, olisi lauma menettänyt hyvän soturin. Orion nimesi vasansa tuon kyljessä olevan kuvion mukaan ja alkoi kouluttaa tytärtään heti tuon ensi askeleesta lähtien. Orion huomasikin vasansa soveltuvan parantajan muottiin melkein paremmin kuin hän itse. Otava rakasti äitiään yli kaiken ja luotti tuohon kaikessa.

Kun Otava oli hieman yli vuoden vanha, lähetti hänen äitinsä hänet hakemaan yrttejä metsästä. Otava oli jo tuolloin oppinut ja taitava. Hän avusti äitiään työssään kokopäiväisesti, ja nyt yrtit olivat lopussa. Mutta Otava ei ollut päässyt kauaskaan lauman aukiolta kun yksinäinen, nälkäinen susi tuli häntä vastaan. Otava reagoi nopeasti ja kääntyi juoksemaan takaisin päin. Mutta susikin oli nopea ja ehti purra Otavalta hännän. Otava huusi ja Orion kuuli sen. Orion syöksyi auttamaan tytärtään ja joutui hänen ja suden väliin. Susi oli päässyt veren makuun ja iski Orionin kurkkuun. Otava joutui katsomaan vierestä kuinka susi puri hänen äitinsä kuoliaaksi. Pian aukiolla olleet sotilaat tulivat paikalle ja potkivat suden kuoliaaksi. Mutta oli myöhäistä. Orion oli kuollut. Lauma suri rakastetun parantajansa menetystä, mutta Otava suri eniten. Hän oli ilmeetön yli kuukauden, söi ja joi vähemmän ja laihtui. Lauma tarvitsi uutta parantajaa epätoivoisesti ja Otava koki tajuamisen. Hän päätti toteuttaa äitinsä rakastamaa ammattia parhaimmalla mahdollisella tavalla. Silloin Otava omisti elämänsä laumalle ja ryhtyi parantajaksi ollessaan vuoden ja kolme kuukautta. Todella nuorena. Mutta Otava omaksuttiin heti parantajaksi ja hänestä tuli yhtä rakastettu kuin äitinsä.

Roolipelaaja: Emmi

"Hyväksytty"  
PS: Vaikka kyseessä onkin npc-hahmo, niin itse en pitäisi Otavan äidin nimeä naaraspuoliselle henkilölle kuuluvana, sillä esimerkiksi täällä Häivähdyksessä on yksi uros hahmo jonka nimi on Orion. En käske tätä korjaamaan, mutta jos en tietäisi että kyse on naaraspuolisesta npc-hahmosta luulisin heti että kyseessä olisi nimen perusteella uros.

Emmi kirjoitti:Otava on laumassaan rakastettu ja useiden mielestä korvaamaton.

Haluaisin että muotoilisit tämän paremmin, sillä ei voida pitää itsestäänselvyytenä että jokainen kauris pitäisi Otavasta. On kuitenkin niitäkin yksilöitä, jotka eivät välttämättä pitä hänestä vaikka olisikin kuinka pidetty henkilö laumanjäsenten keskuudessa. Itse sanoisin: "Otava on mielestään laumassa rakastettu ja luullakseen jopa korvaamaton." Näin käy ilmi, että kyse on Otavasta ja hänen suhtaumisestaan muihin laumanjäseniin.

Nimi: Rääpäle

Lempinimi: Mau

Ikä: 11 kk

Sukupuoli: Naaras

Rotu: Valkohäntäpeura

Lauma: Laumaton

Asema: -

Ääni (täysikasvuisena): Taylor Swift

Tunnusbiisi: Wake me up - Avicii, Ei saa kesyttää - Suvi Teräsniska

Ulkonäkö:

Turkki: Maun turkki on kaksivärinen, keltaruskea ja valkoinen. Suurin osa Maun turkista on keltaruskeaa, valkoista hänellä on koko häntä, osa kaulaa ja päätä lukuun ottamatta korvia ja kuonoa, etujaloissa turkki sorkista ylöspäin hieman nilkkojen yli ja takajaloissa polvitaipeeseen asti. Valkoinen alue Maun päässä näyttää kuin hänellä olisi jonkinlainen huppu. Maun turkki on pehmeää ja pörröistä, osittain johtuen nuoresta iästä. On Maulla muutenkin sametin pehmeä turkki. Erityisen pörröinen on Maun iso, valkoinen häntä. Turkki on erittäin hyvälaatuista, ja kun Mau on täysikasvuinen turkki kiiltävää ja helposti hoidettavaa.

Pää: Maun pää on iso ja pyöreä, luonnollisestikin. Kuono on vielä lyhyt mutta tuskin se siitä kasvaakaan, ja nenä on pikimusta. Maun korvat ovat todella isot, johtuen osittain nuoresta iästä. Korvat luultavasti pienenevät naaraan kasvaessa. Maun silmät ovat isot ja vasamaiset. Niiden väri on armeijanvihreä. Maun kaula on oikein pitkä. Mau näyttää kasvoiltaan suloiselta ja söpöltä, mutta yleensä hänellä on kasvoillaan vakava ja keskittynyt ilme.

Rakenne:
Säkä: 93 cm (täysikasvuisena)
Pituus: 161 cm (täysikasvuisena)
Paino: 85 kg (täysikasvuisena)
Mau olisi aikuisena melko pienikokoinen ja laiha. Mutta nyt hänellä on tavallisen, tosin normaalia laihemman, vasan ruumiinrakenne. Maulla on pitkät jalat ja laiha keskivartalo. Huonoina kuukausina Maulla on kevyesti näkynyt kylkiluut. Maun jalat ovat lihaksikkaat sillä naaras joutuu juoksemaan usein, yleensä pakoon suututtamiaan aikuisia tai petoja. Pedoista näkyy myös merkkejä naaraan ruumiissa, sillä hänellä on neljä kynnen tekemää viiltoa vasemmassa takareidessä ja kaksi lovea vasemmassa korvassa.

Luonne:

-Ensimmäinen vaikutelma Mausta on suloinen ja söpö vasa joka luultavasti myös käyttäytyy sen mukaisesti. Ystävällisesti ja kiltisti. Arvaa uudestaan. Jos joku edes uskaltaa lässyttää tai puhua Maulle kuin vauvalle, saa varmasti kertalaakilla törkeyksiä naamalleen. Maun kielenkäyttö on nuoren hirvaan tasolla. Pahasuisen sellaisen. Maun asennetta ei kyllä voi ihmetellä, koska pieni naaras on vasasta asti pakotettu itsenäiseksi ja kohtaamaan maailma ilman mitään apua tai tukea. Välinpitämätön äiti ei varmasti olisi välittänyt vaikka Mau olisi kuollut hänen silmiensä edessä. Siksi, koska Mau oli vasta pieni, äidin asenne maailmaa kohtaan on tarttunut häneenkin. Eli Mau on itsevarma ja temperamenttinen, mutta kylmä eikä välitä maailmasta tipan vertaa. Hän ei tiedä maailmassa olevan hyvääkin koska kukaan ei ole koskaan näyttänyt niin olevan.
Maulla on tarkat silmät ja hän on viisas. Naaras osaa soveltaa kaikkea oppimaansa ja keksii itse uusia tapoja tehdä asioita. Itse oppiminen oli selviytymiskeino pienenä joten Maun on ollut pakko oppia nopeasti. Muuten kuoli nopeammin kuin ehti sanoa ”itikka”. Mau ei halua liittyä laumaan koska hän ei halua tukeutua keneenkään vaan elää riippumattomana mistään.

Mau ei ole henkisesti vasa, mutta häntä ärsyttää että fyysisesti hän on. Mau haluaakin nopeasti kasvaa isoksi aikuiseksi, sellaiseksi jota ei yritetä paapoa koko ajan. Mau vakuuttaa itselleen joka päivä, että hän tulee pärjäämään jatkossakin yksin kuten on tähänkin asti. Mutta sillä vakuuttelulla hän vain yrittää peittää tarpeensa rakkauteen. Ilman rakkautta kasvanut vasa on kuin tyhjä kuori, ja sellaiseksi Mau itsensä tuntee. Mustaksi aukoksi mitä yksikään asia tai henkilö ei voi täyttää. Hänen unelmansa onkin kasvaa vahvaksi, täyttää iso aukko sydämessään ja elää ensimmäistä kertaa koskaan onnellisena.

Menneisyys:

-Maun äiti Belle oli yksikseen Häivähdyksessä elävä laumaton joka vihasi maailmaa yli kaiken. Kerran eräs toinen laumaton uros raiskasi naaraan, saattaen tuon tiineeksi. Belle ei halunnut vasaa vaivoikseen, muttei keksinyt tapaa estää tiineyttä. Niinpä hän kantoi ja synnytti vasansa katkerana. Belle olisi halunnut hylätä vasansa, muttei ollut tarpeeksi sydämetön. Niinpä hän otti vasan mukaansa, nimesi hänet Rääpäleeksi ja vihasi tytärtään tuon joka elinhetki, syyttäen Mauta siitä että Belle menetti vapautensa. Belle teki pikku vasalleen selväksi että tuo ei ollut haluttu eikä naaras myöskään huolehtinut Mausta. Mau sai itse huolehtia itsestään. Toki Belle imetti vasaa, mutta hän piti sitä vastenmielisenä ja vieroitti Maun siitä nopeasti. Vanhempana, kun hän oli vieroittunut, Mau tarkkaili äitiään ja etsi ruokaa itse. Belle ei vaivautunut auttamaan.

Kun Mau oli 9 kk vanha, ilves hyökkäsi hänen kimppuunsa. Belle oli kauempana joten hän ei voinut nähdä tapausta. Mau oli ollut syömässä saniaista kun ilves oli hypännyt puusta hänen vierelleen. Ilves oli raadellut vasan takareittä ja Mau oli kaatunut maahan. Hän oli huutanut äitiä vaikka oli ollut melkeinpä varma ettei Belle auttaisi. Mutta Belle kuitenkin juoksi paikalle ja potkimalla ajoi ilveksen pois Maun kimpusta. Häkeltyneenä ja onnellisena Mau oli kiittänyt Belleä, luullen että tuo viimeinkin rakasti häntä. Mutta Belle oli painanut Maun maahan asti ja vetäissyt terävällä kaviollaan lovet Maun korvaan. Hän oli sanonut että Mau ei saisi enää häiritä häntä kun hän söi.  Mau oli järkyttynyt ja jäänyt vain makaamaan maahan pitkäksi aikaa kunnes Belle oli tullut hakemaan hänet.  Mau ei voinut uskoa että Belle oli syyttänyt häntä ilveksen hyökkäyksestä. Silloin hän oli tehnyt päätöksensä lähteä. Belle oli aikeissa lähteä Häivähdyksestä, ja lähtöpäivän aamuna Mau oli lähtenyt taakseen katsomatta.
Mau on elänyt yksin nämä pari kuukautta, eikä hän ole kuullut äidistään mitään. Onneksi, sillä Mau haluaa vain unohtaa menneisyytensä ja katsoa eteenpäin kohti parempaa tulevaisuutta.

Pelaaja: Emmi

"Hyväksytty"  
PS: Maun menneisyydessä mainitset: "Kaviollaan", tarkoitat varmasti sorkallaan?

N I M I: Ependa
K U T S U M A N I M I: leikkimielisesti Danny
L A J I: Valkohäntäpeura
S U K U P U O L I: Naaras
I K Ä: 2,2v.
L A U M A: Eteläisen metsän lauma
A S E M A: -
S Ä K Ä K O R K E U S: 99cm
P A I N O: 75kg


U L K O N Ä K Ö
profiilikuva
Ependa on siskoaan selkeästi sirompi ja hentorakenteisempi. Solakka naaras on kapeasorkkainen ja pitkäjalkainen ilmestys. Naaras on hoikkaakin hoikempi, eikä sillä ole milliäkään ylimääräistä rasvakudosta.
Pään muoto on kiilamainen, turpa pieni ja siro, sekä meripihkanruskeat silmät sopusuhtaisen kokoiset, verrattuna pään kokoon. Ependan pää on melko kapea, kera normaalia pienempikokoisempien korvien.
Ependan pääväritys on hieman harmahtavanbeige, kera sattumanvaraisten valkoisien pilkkujen, joita on harvakseltaan selässä ja muutama reisissä.
Naaraalla on harmahtavan tummanruskeita merkkejä ympäri kehoa: Maski silmien yllä, ruskea turpa, korvien ulkoreunat ja tummanruskea kaula, sekä vatsa. Myös sorkat ovat samaa sävyä ja jos Ependa olisi hirvas, olisi sen sarvetkin suklaanruskeat. Naaraa tuuhean ja pitkän hännän alapuoli on lumenvalkea, kuten korvan sisäosatkin. Hätkähdyttävintä naaraan ulkonäössä ovat kenties sen pistävät silmät ja käänteisen värit: vatsa tumma ja selkämys vaalea.


L U O N N E
Ependa on täysin päinvastainen persoona siskoonsa nähden. Naaras on monin verroin värikkäämpi ja eloisampi, mutta yksi asia kaksikossa on samaa: Itsepäisyys. Ependa ei anna periksi edes pakon edessä. Se pitää tiukasti kiinni omista mielipiteistään, eikä suostu muuttamaan niitä, vaikka joutuisikin tanssimaan toisen pillin mukaan. Joskus naaras raivostuttava itsepäisyys ärsyttää sen siskon lisäksi myös sitä itseään. Ependa ei voi muuttaa käsitystään, vaikka kokisi sen itsekin vääräksi. Sitä kauriin ego ei kestä. Egosta puheen ollen, Ependalla se kattaa monin verroin muihin lajitovereihin verratuna.
Ependa pitää itseään kaikkein kauneimpana, viehättävimpänä ja halutuimpana ja identtistä siskoaan taas..vähemmän viehättävänä. Omasta mielestään kauriissa on merkitystä vain ulkonäöllä.
Juuri sen takia muiden naaraiden on vaikea ystävystyä Ependan kanssa. Jos Danny kokee toisen naaraan kauniimmaksi, pitää se huolen, että tapaamisen päättyessä raukan itsetunto on nollassa. Mutta ei Ependa voi kaveerata rumienkaan kanssa, jotka iljettävät sitä, eikä naaras todellakaan peitä halveksuntaansa rumiluksia kohtaan.
Jokaisen naaraan pitäisi olla ruma, mutta ei liian ruma ja Ependan kaikkein kaunein.
Uljaat kruunupäät taas ovat aivan eri asia. Niissä mahdollisimman komea ja korea on paras. Vähäsenkin miellyttävän hirvaan tullessa vastaan naaras flirttailee ja liehakoi, minkä ehtii. Tosin useita takapakkeja ja kolauksia naaraan ego on saanut, kun se on välillä ollut hieman liikaa tyrkyllä. Lyhyesti ilmaistuna sana, joka kuvaa parhaiten naaraan pinnallista, huomionhakuista ja itsekeskeistä persoonaa on diiva.
Vaikka Ependa halii pakonomaisesti mainetta ja suurta määrä ”ystäviä”, sen elämä pyörii Yedanan ympärillä. Kaksoissisko on naaraalle kaikkein tärkeintä maailmassa, vaikka sitä ei ihan heti huomaisi. Naaraat nimittäin kinastelevat jatkuvasti jostain pienistä asioista.
Mutta kun he ovat kahdestaan ja saavat tilaisuuden olla rauhassa, Ependa alkaa usein sukimaan siskoaan ja muistelemaan yhteisiä hetkiä. Silloin esille pääsee naaraan pehmeämpi puoli, jonka naaras pitää muutoin visusti piilossa. Ependan olemassaolon tarkoitus on suojella siskoaan ja pysytellä tämän rinnalla loppuun asti.
Naaras kulkeekin harvoin erossa lihaskimppusiskostaan ja siihen on hyvä syy. Ependa on tottunut, että sillä on aina kaksi silmä- ja korvaparia havaitsemassa vaaroja, mutta yksin ollessaan se tuntee olonsa turvattomaksi. Mutta koska Yedana ei ole kovin innostunut hirvaiden kanssa vehtailusta, joutuvat sisarukset väistämättä joskus erilleen.

Vieraita naaraita kohtaan Ependa on erikoisella tavalla varautunut. Naaras ei peräänny, vaan hyökkää heti kuulustelemaan ja ottamaan selvää, minkälainen yksilö kauris oikein on. Jos tietenkin on kysymys naaraista, tai rumista uroksista. Komistukset ovat aina Ependan mieleen.
Ependa puhua pulputtaa hurjan paljon, lähinnä näsäviisaasti ja katselee muita kuononvarttaan pitkin, kuin olisi itse korkea-arvoinen jäsen laumassa.
Lyhyesti sanottua useimpia vieraita kohtaan Ependa on röyhkeä, töykeä ja päällekäyvä räksyttäjä.
Pohjoisen metsän laumalaiset ovat ihan eri asia. Niitä naaras pitää täysin eri lajina, kuin kunniallisia pilkkuselkiä. Pilkuttomat ovat Ependan mielestä alhaisia olentoja, jotka pitäisi hävittää.
Usein Ependa katsoo pohjoislaisia, kuin saastaa, eikä salaa inhoaan heitä kohtaan. Jos joku uskaltautuu juttusille naaraa kanssa, antaa Ependa varsin selvän käsityksen siitä, ettei arvosta pilkuttomia. Sama kohtelu on pilkuttomille kukureillekin.

Ependalla on kaksi hyvin vahvaa pakkomiellettä. Ensimmäinen on siisteys. Naaras sukii turkkiaan useita kertoja päivässä ja käy säännöllisesti uimassa, jotta turkki olisi mahdollisimman raikas. Kauris ei myöskään pysty astelemaan minkäännäköisen rapakon, tai mutaisen kohdan yli. Ependa sateesta, sillä se raikastaa, mutta vihaa sen jälkeen pehmennyttä maata.
Toinen on kunnosta ja linjoista huolehtiminen. Ependa tekee usein pitkiä juoksulenkkejä, pitääkseen kehonsa linjakkaana ja laihana. Joskus se jättää jopa syömättä, ettei pääsisi lihomaan vähääkään. Juoksentelun myötä Ependasta on tullut sitkeä ja kestävä, sekä se pärjäisi vähällä ravinnolla pitkäänkin.
Todellisen persoonansa naaras kätkee kaiken tämän äänekkään, röyhkeän ja räksyttävän kuoren alle. Epnda peittää haudatut traumat käytöksellään ja loppujen lopuksi syvälle uurtunut viha pohjoislaisia kohtaan on ymmärrettävää. Ependa hakee turvaa suuresta ystäväkatraasta, sekä osaavien hirvaiden syleilystä. Todellisuudessa Ependa haluaisi itselleen kumppanin, mutta ei voi luottaa kehenkään muuhun, paitsi Yedanaan.
Ependa on vanhempana ottanut kontolleen itsestään ja siskostaan huolehtimisen, vaikka todellisuudessa tilanne näyttää toiselta. Danny yrittää mielistellä ylempää kastia, jotta saisi johdon turvan ympärilleen. Loppujen lopuksi itseään täynnä oleva naaras onkin joka öisten painajaisten riivaama, stressaantunut ja pelokas kauris, joka haluaa tuntea itsensä kerrankin mitätöntä paremmaksi.


M E N N E I S Y Y S
Häivähdyksen länsipuolella laakealla suoalueella eli paljolti toisenlainen lauma, kuin muualla. Se koostui muutamasta aikuisesta naaraasta, useasta vasasta ja yhdestä ainoasta tuhkanharmaasta hirvaasta, joka hallitsi haaremiaan diktaattorin ottein. Lauman naaraiden oli alati synnytettävä Knox-nimiselle johtajalle vasoja ja toteutettava tämän toiveita. Lauman vanhin naaras Merivesi oli kahden muun aikuisen naaraan, Zetin ja Mirelan täti. Naaraiden omien vasojen lisäksi viime aikoina suon silmäkkeeseen hukkuneen naaraan orvot vasat olivat laumalaisten kontolla. Knox ei välittänyt laumansa terveydestä, tai hierarkiasta, kunhan sen omaa asemaa ei uhattu. Knox ei myöskään sallinut muiden uroksien kasvaa laumassaan, joten syntyneet urosvasat se tappoi säälimättä. Mirela oli saanut pelkkiä uroksia ja menettänyt jokaisen vasansa, mutta nyt se synnytti naaraskaksoset. Nuori naaras oli onnellinen pienistä siskoksistaan, jotka olivat kuin toistensa peilikuvia. Ensimmäisenä syntynyt vasa nimettiin Ependaksi ja muutaman minuutin nuorempi sisar Yedanaksi. Knox kiinnostui kaksosista kovasti ja seurasi epätavallisen tarkkaavaisesti.

Kun Ependa varttui, naaras tukeutui paljolti äitiinsä ja sisko Yedana taas tätiinsä Zetiin. Ependa oli yllättävän vähän siskonsa kanssa vasa-aikansa. Perhe kokoontui kuitenkin iltaisin yhteen kuulemaan Meriveden tarinoita. Naaraat olivat kotoisin Häivähdyksestä, Eteläisen metsän laumasta, kun taas Knox oli tullut Pohjoisen metsän laumasta. Knox ei koskaan ollut paikalla naaraiden tarinapiireissä, vaan oli silloin vaelluksella etsimässä haaremiinsa lisää naaraita.
Ependa ja Yedana saivat tarinoista vahvan käsityksen Eteläisen lauman paremmuudesta ja alkoivat haaveilla elämästä tuossa laumassa.

Mutta kun Ependa oli varttunut vuoden ikäiseksi alkoi Knox kovasti osoittaa kiinnostusta naarasta kohtaan. Ependa joutui menettävään neitsyytensä varhain ja alistui kohtaloonsa oman isänsä viihdyttäjänä ja palvelijana. Yedana pisti kovemmin hanttiin.
Oli suorastaan ihme, ettei Ependa tullut kantavaksi tuona aikana. Toisin kävi Yedanalle. Naaras synnytti kuitenkin epäonnekseen urospuolisen vasan, jonka Knox tappoi erityisen hitaasti ja tuskallisesti. Ependa ei tulisi koskaan unohtamaan, kuinka sen siskonpoika kirkui armoa viimeiseen henkäykseensä asti. Pian nimettömäksi jääneen vasan kuoleman jälkeen Zeti vasoineen jäi susien saaliiksi. Tämän jälkeen Ependa ja Yedana alkoivat tukeutua voimakkaasti toisiinsa. Naaraat surivat yhdessä sukulaisen ja pienen vasan menettämistä ja huomasivat, kuinka tärkeitä olivat toinen toisilleen.
Kaksikko alkoi kulkea yhdessä ja punoa salaa karkaamista. Knox kuitenkin aavisteli jotain ja piti sisarukset erillään, passittamalla heidät tehtäviin eri puolille suoaluetta.

Eräänä päivänä Knox pyysi Ependaa seuraamaan häntä reviirin ulkopuolelle. Hirvas oli aina toivonut, että Ependa synnyttäisi sille kauniin uuden naarasvasan ja aikoi taas yrittää toteuttaa suunnitelmansa. Sillä välin Yedana vahti orpivasoja äitinsä ja Meriveden kanssa.
Knox johdatti pelokkaan ja epäilevän Ependan korkealle kalionkielekkeelle ja alkoi heti lähestyä tytärtään rivoissa merkeissä.
Silloin Ependa tajusi, että jos hän koskaan halusi paeta pois, hänen olisi tehtävä se nyt. Siksipä naaras tyrkkäsi hirvasta kaikkien voimiensa takaa, jotta saisi iljettävän isänsä pois läheltään. Knox horjahti yllättyneenä, mutta kieleke olikin yllättävän lähellä. Hirvas astui tyhjään ja putosi tyhjyyteen, omaan surmaansa. Huomatessaan surmanneensa vihdoin pahimman vihollisensa ja lunastaneensa lippunsa valoisampaan tulevaisuuteen, se juoksi takaisin kotikonnuilleen kertomaan perheelleen.
Mirela ja Merivesi vasoineen eivät halunneet palata Häivähdykseen, vaan suuntasivat pidemmälle länteen, mutta erottamattoman kaksoset matkasivat synnyinsijoilleen. Viha Pohjoisen metsän laumalaisia kohtaan oli ollut vahva jo aiemmin, mutta liityttyään Eteläiseen se vahvistui entisestään.
Ependa ja Yedana jatkoivat elämäänsä Eteläisen metsän laumassa, päättäväisenä ja ehdottoman valmiina taisteluun Pohjoisen metsän laumaa vastaan.

Muuta:

Pelit: -

Pelaaja: Skitzo

Kuvapohja © Emppu

Nimestä: Lausutaan: [Jedana]
Kutsumanimi: Yeda, Jermu (Ependan antama lempinimi)
Sukupuoli: Naaras
Ikä 2 vuotta ja 6 kuukautta
Lauma: Eteläinen lauma
Asema: Tavallinen laumalainen


U L K O N Ä K Ö
Väritykseltään Yeda on täydellinen kopio kaksoissiskostaan, Ependasta. Hänen turkkinsa on vaaleanrusehtava, aavistuksen harmahtavaan taittuva, väriä voisi viitata beigeen. Yedanan selässä on melko harvakseltaan valkeita pilkkuja, joita löytyy aina takajaloista etujalkoihin asti. Naaraan väritys on melko päinvastainen tavallisiin kauriisiin nähden, sillä Jermun mahanalus, kaula ja sorkat ovat tummanruskeat, niin tummat että hämärässä ruskeita alueita voisi mustiksi luulla. Hännän alaosa on klassisesti valkea, kuten myös korvien sisäpinnat.
Yedanalla on sulkaanruskeat silmät, joita ympäröi maskia muistuttava kuvio, jokä on samanvärinen naaraan muun vartalon kuvioiden kanssa, eli tummanrusehtava. Kauriin korvien ulko-osat ovat tummat, kuten kuonon yläosa. Alaleuan päässä on tumma alue, joka ei kuitenkaan ole kosketuksissa yläleuan tumman alueen kanssa.

Yksi ainoista asioista, joista Yedanan erottaa Ependasta, on rakenne. Ependan sirosta ja solakasta rakenteesta poiketen Jermu on rakenteeltaan erittäin epänaisellinen, pääosin vain sitä raakaa voimaa. Naaraassa näkyy vielä jälkiä siitä naisellisen solakoista muodoista, hänellä on erittäin pitkät raajat ja päätä koreasti kantava, pitkä mutta jäntevä kaula. Hän on suoraan sanoen oikea lihaskimppu, rakenteeltaan enemmän uros kuin naaras. Yedanan korvat ovat suipot ja pitkähköt, otsa korkeahko ja turpa pitkä sekä kapoinen. Naaraalla on hyväkuntoiset hampaat ja vaikka hänen päänsä ei mistään jykevimmästä päästä ole, löytyy puruvoimaa kyllä.
Vaikka kauris omaakin pitkät ja elegantit jalat, eivät ne ole pelkkiä kukkakeppejä. Jaloissa on jäntevyyttä ja takalajat voi havaita etujalkoja lihaksikkaimmaiksi, niissä on rutkasti ponnistusvoimaa. Naaraalla on niskassa isänsä tekemä arpi, joka erottuu selvästi. Yedan korkeuden, lihasten ja synkän ilmeen vuoksi naaras vaikuttaa jo ensisilmäykseltä kauriilta, jolle ei kannata ruveta urputtamaan.
Korkeus: 110 cm
Paino: 90 kg

L U O N N E
Yedana on kauris, jota on liki mahdoton ymmärtää täysin, jos ei satu tuntemaan hänen menneisyyttään. Joten, häntä ymmärtäviä on vähän, sillä naarashan ei omia asioitaan muille jakele. Hänen kaksoissiskonsa Ependa on oikeastaan ainut, joka tietää koko naaraan elämäntarinan ja ainut, johon Yeda tukeutuu. Hänen koko maailmansa pyörii tiukasti siskonsa ja tuon turvallisuuden ympärillä, Ependa on Yedanalle kaikki kaikessa, hänellä ei ole mitään ilman siskoaan. Tämä ei kuitenkaan juurikaan näy ulospäin, siskokset kun eivät ole kuin kaksi marjaa, jos ulkonäköä ei lasketa.

Myös Jermuna tunnettu naaras on erittäin vähäpuheinen, ja oikeastaan myös vähäeleinen. Yedan puhe jää yleensä murahteluun ja lyhyihin tokaisuihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Yedana olisi vähä-älyinen tai pompoteltava, päin vastoin. Hän pyrkii olemaan aina tilanteen herrana ja häntä kuvaa hyvin yksi ainoista asioista, jotka ovat yhteisiä hänen siskonsa kanssa. Äärimmäisen luja itsepäisyys, jota on vaikka muille jakaa. Yeda ei suostu nöyristelemään tai toimimaan käskyjen alaisesti, vaan hänessä nousee uhma. Jopa Eteläistenkin kanssa tämä asia on hyvin näkyvillä, jopa teitittelykään ei aina onnistu, joten näistä seikoista koituu monesti ongelmia.
Tutustuminen Yedaan on vaikeaa, sillä hän taipuu varsin usein töykeyteen. Häntä ei tunnu kiinnostavan ystävystyä kenenkään kanssa, sillä luottamus muihin on nollassa. Hän saattaa ilmaista varsin nopeasti, että toinen kauris voi häipyä, mutta joitain harvoja hän voi sietää. Ependan ollessa paikalla Jermu saattaa vaikka heittäytyä puheliaammaksi, jos kauris tuntuu oikealta siihen. Yedanalle tekisi hyvää muidenkin kauriiden seura, mutta jos Yedasta olisi kiinni, hän voisi muuttaa autiosaarelle ja jäädä sinne siskonsa kanssa kahden.

Kauris on muille kuin Eteläisille hyvin agressiivinen ja päällekäyvä. Etenkin hänen siskonsa ollessa mukana yllyttämässä Jermu alkaa todella härnäämään, piikittelemään ja jopa kiusaamaan. Myös heikot ja Eteläisten hylkiöt saavat tuta naaraan pahemman puolen. Jo Yedan ennestään huono sarkasmiin ja mustaan huumoriin pohjautuva humorismi pääsee vauhtiinsa, jopa vallan ärsyttävällä tavalla. Hän on hyvin kärkäs usuttamaan muita tappelemaan, eikä pelkää liata turkkiaan, tai vahingoittaa muita. Jos joku hyökkää Jermun kimppuun, eikä tuota juuri sillä hetkellä huvita tapella, voi naaras uskomattoman hyvin kipua kestäen jatkaa matkaa, toisesta osapuolesta välittämättä. Tuollaisia kauriita Yeda käskee vain suksimaan kuuseen.
Vastustajana tämä naaraspuolinen kauris on omalla tavallaan pelottava. Hän ei osoita pienintäkään merkkiä pelosta tai kivusta ja saattaa ilme värähtämättä hyökätä kimppuun. Jos joku uskaltautuu vahingoittamaan Ependaa, on piru irti. Naaras on muutenkin niin tarkka siskostaan, että jos joku edes koskee Ependaa, alkaa Jermu kuumumaan ja valmistautuu hyökkäämään, oli kyseessä kuka tahansa.
Visimmässään naaras menneisyytensä vuoksi pelkää uroksia, vaikka ei tuota suostukaan myöntämään. Hän ei välitä tippaakaan uroksista, oli kuinka komea tahansa. Naaras sivuttaa kaikki lähestymisyritykset - häntä tai siskoaan kohtaan. Yedana tietää varsin hyvin kuinka Ependa on kova povaamaan uroksia ja pyrkii yleensä katkaisemaan tilanteen lyhyeen. Hän antaa myös tylyn arvion uroksesta, yritti tuo olla kuinka mukava tahansa. Naaraan mielestä kukaan ei ole tarpeeksi hyvä Ependalle.

Yleensä vain siskonsa kanssa Yedana muuttuu oikeasti puheliaaksi, avoimeksi ja hauskaksi. Hän saattaa nauraakin ja heittää vitsejä, tosin tuolla sarkastisella huumorilla, jota monikaan ei ymmärrä ja minkä takia monet haluavat mieluiten jättää Yedan yksikseen huumoriaan kehittämään. Vaikka naaras kuinka siskoaan rakastaakin, ei riidoilta voida välttyä. Riidat - tai useimmiten väittelyt - saattavat kestää pitkäänkin, vaikka tielle sattuisi vieras kauris, pitää väittely hoitaa loppuun. Naaras ei siedä pomottelua vaikka hänen siskonsa olisi antamassa toimintaohjeet, sillä kauris ei kaksoissisarensa arviointikykyyn luota. Hän hoitaa asiat mieluiten nopeasti pois päiväjärjestyksestä, kuin jää arpomaan.
Jermu vihaa aurinkoa, kovia ääniä ja kaikkea kaunista. Hän melkeimpä rakastaa kaikista huonoimpia kelejä, eikä pelkää kastua tai likaantua. Talven kylmyydestä Yeda ei niinkään välitä, mutta syksyiset myrskyt ovat hänen mieleen. Kauris on hankkinut itselleen varsin hyvän lihaskunnon ja lenkkeilee sekä taistelee useasti pitääkseen sitä yllä. Hän haluaa pärjätä kamppailussa uroksiakin vastaan. Hänen huono puolensa on kuitenkin se, että hän on varsin nirso ruuan suhteen. Se tekee naaraan elimistölle hallaa, mutta hän ei ole siltikään päässyt tavastaan eroon. Oikeastaan Yedana ei ole nirso, hänelle ei vain ruoka maita. Talvisin naaras kuitenkin pakottautuu syömään hengissä selvitäkseen.
Jermun ilkeä ja omanlainen käytös juontaa juurensa hänen menneisyyteensä. Naaras potee syvää ahdistusta ja tietynlaista pelkoa, pelkoa siskonsa puolesta. Menetettyään oman vasansa on Yeda myös tahtomattaan alkanut vihaamaan muita vasoja. Perheensä ja vasansa menettäminen on saanut kauriin riippuvaiseksi siskostaan ja näin muovannut tästä epäluottavaisen muita kohtaan.

M E N N E I S Y Y S
Isä: Knox [kuollut] - Emä: Mirela - Isoäiti: Merivesi - Täti: Zeti [kuollut]
Kaksoissisko: Ependa [Skitzo]
Häivähdyksen länsipuolella laakealla suoalueella eli paljolti toisenlainen lauma, kuin muualla. Se koostui muutamasta aikuisesta naaraasta, useasta vasasta ja yhdestä ainoasta tuhkanharmaasta hirvaasta, joka hallitsi haaremiaan diktaattorin ottein. Lauman naaraiden oli alati synnytettävä Knox-nimiselle johtajalle vasoja ja toteutettava tämän toiveita. Lauman vanhin naaras Merivesi oli kahden muun aikuisen naaraan, Zetin ja Mirelan täti. Naaraiden omien vasojen lisäksi viime aikoina suon silmäkkeeseen hukkuneen naaraan orvot vasat olivat laumalaisten kontolla. Knox ei välittänyt laumansa terveydestä, tai hierarkiasta, kunhan sen omaa asemaa ei uhattu. Knox ei myöskään sallinut muiden uroksien kasvaa laumassaan, joten syntyneet urosvasat se tappoi säälimättä. Mirela oli saanut pelkkiä uroksia ja menettänyt jokaisen vasansa, mutta nyt se synnytti naaraskaksoset. Nuori naaras oli onnellinen pienistä siskoksistaan, jotka olivat kuin toistensa peilikuvia. Ensimmäisenä syntynyt vasa nimettiin Ependaksi ja muutaman minuutin nuorempi sisar Yedanaksi. Knox kiinnostui kaksosista kovasti ja seurasi epätavallisen tarkkaavaisesti.
Kun Yedana varttui, hän tukeutui yllättävän paljon tätiinsä Zetiin, kun Ependa taas mieluummin oli heidän äitinsä seurassa. Naaraiden ollessa vasoja he eivät olleet kovin paljoa tekemisissä toistensa kanssa, siskokset eivät olleet kovin läheisiä. Perhe kokoontui kuitenkin iltaisin yhteen kuulemaan Meriveden tarinoita. Kaikki naaraat olivat kotoisin Häivähdyksestä, Eteläisen metsän laumasta, kun taas Knox oli tullut Pohjoisen metsän laumasta. Knox ei koskaan ollut paikalla naaraiden tarinapiireissä, vaan oli silloin vaelluksella etsimässä haaremiinsa lisää naaraita.
Siskokset saivat tarinoista vahvan käsityksen Eteläisen lauman paremmuudesta ja näin alkoivat haaveilut pääsystä Eteläisten joukkoon. Jo silloin Yedana teki päätöksen, että häipyisi Knoxin luota mahdollisimman nopeasti ja aloittaisi uuden elämän.

Siskojen ollessa vuoden ikäisiä alkoi Knox osoittaa kiinnostusta noita kohtaan. Yedana laittoi vastaan minkä ehti, eikä alistunut isänsä tahtoon, mutta kärsi siitä kovia rangaistuksia.
Ependa sortui heidän isänsä käskettäväksi, mutta ihme kyllä hän ei joutunut kantavaksi, toisin kuin Yedana. Hän koki erittäin tuskaisan synnytyksen ja vaikka miten Yeda yritti synnytyksen jälkeen piilotella urospuolista vasaansa, mutta Knox löysi sen varsin nopeasti. Yedanan isä ei tuhlannut liiemmin aikaan ja aloitti vasan tappamisen välittömästi. Yedana oli liian heikko estääkseen isäänsä ja joutui katsomaan sivusta, kun vasa päästi kauhistuneet huudahduksensa ja sen jälkeen kuolonkorinat. Yedana oli yhä enemmän kauhuissaan, kun Knox ei hoitanut tappoaan nopeasti, vaan viivytteli ja antoi vasan kitua. Nuo hetket painuivat ikuisesti naaraan mieleen, raastamaan ainiaan hänen sieluaan.
Pian nimettömäksi jääneen vasan kuoleman jälkeen Zeti vasoineen jäi susien saaliiksi. Tämän jälkeen Yedana ja Ependa alkoivat tukeutua voimakkaasti toisiinsa. Naaraat surivat yhdessä sukulaisen ja pienen vasan menettämistä ja huomasivat, kuinka tärkeitä olivat toinen toisilleen.
Kaksikko alkoi kulkea yhdessä ja punoa salaa karkaamista. Knox kuitenkin aavisteli jotain ja piti sisarukset erillään, passittamalla heidät tehtäviin eri puolille suoaluetta.
Eräänä päivänä Knox käski Yedanaa vahtimaan Meriveden kanssa orpovasoja, kun Knox itse käski Ependaa seuraamaan itseään. Naaras ei saanut hetkeäkään mielenrauhaa, hän pelkäsi jatkuvaan siskonsa puolesta. Yeda tiesi, mitä Knoxilla oli mielessään.
Naaraan lähtiessä yhden karanneen vasan perään, hän ei lainkaan tiennyt mitä oli tekeillä sillä hetkellä. Knox oli vienyt Ependan kallionkiellekkeelle ja alkanut tuolla Yedan sisarta ahdistelemaan. Ependa oli kuitenkin onnistunut töytäisemään heidän isänsä kallionkiellekkeeltä alas tuon surmaten. Yedana sai tuosta tiedon kuitenkin vasta saavuttuaan takaisin Meriveden luokse vasan kanssa. Hän näki Ependan palanneen ilman Knoxia ja Ependan kertoessa tarinansa koitti ilon päivä. Yeda ei tuntenut lainkaan myötätuntoa isäänsä kohtaan ja hän oli valmis häipymään välittömästi.
Mirela ja Merivesi vasoineen eivät halunneet palata Häivähdykseen, vaan suuntasivat pidemmälle länteen, mutta erottamattomat kaksoset matkasivat Eteläisten alueille, josta heidät löydettiin. Viha Pohjoisen metsän laumalaisia kohtaan oli ollut vahva jo aiemmin, mutta liityttyään Eteläiseen se vahvistui entisestään.
Ependa ja Yedana jatkoivat elämäänsä Eteläisen metsän laumassa, päättäväisenä ja ehdottoman valmiina taisteluun Pohjoisen metsän laumaa vastaan.

Menneisyys © Emppu, itse muokattuna Yedanan näkökulmaan

M U U T A
- Kaksoissisko Ependa, Skitzon pelaamana, liikkuu lähes aina tuon kanssa
- Luonne oli hyvin vaikea saada kasaan, enkä edelleenkään ole täysin siihen tyytyväinen, vaikka muuten hahmo on loistava
- Yedana on huono syömään

Roolipelaaja:Sarppa

"Hyväksytty"  
Skitzon ja Sarpan hahmot hyväksytty! Pahoittelut kestosta.

[Kuva valmis, mutten voi laittaa ennen rekisteröitymistä]

Nimi: Loska

Sukupuoli: Uros
Ikä: 2 vuotias
Laji: Valkohäntäpeura

Lauma: Etelä
Asema: Asematon
Roolipelaaja: Hilbo

~~~~~~~~~~~~~~~
Ulkonäkö:

Säkäkorkeus: 92 cm
Paino: 87kg

Nuori, hintelä uros on vaatimaton ilmestys. Se on harmittoman oloinen, eikä vieläkään hallitse kehoaan kunnolla. Nuorukaisen kaula on tavattoman kapea, hänen päänsä on pitkänomainen kolmio ja isot korvat ovat jatkuvasti höröllä. Uroksella on pitkät ja laihat koivet, eikä hän vielä omista jos laisinkaan lihaksia taikka mahaa. Hänen häntänsä on pitkä ja alta pörheä.
Loska omaa perimänsä kautta vähemmän testosteronia kuin normaalisti uroksen kuuluisi, minkä vuoksi miehiset piirteet eivät koskaan tule kehittymään kunnolla. Hänestä ei kannata toivoa mitään metsän ruhtinasta, sillä Loska jää vielä korkeudeltakin keskimääräistä matalammaksi. Sarvikruunukin on hidaskasvuinen, eikä parhaimmallakaan ravinnolla yllä kuin vain pieneksi kolmikärkiseksi.
Loskan silmät ovat suuret ja eloisat, väriltään tummanharmaat. Hänen silmänripsensä ovat hyvin erottuvat ja tummat, antaen katseelle viattoman ilmeen.

Väritykseltään Loska on lämpimän harmaa ja piebald merkkinen. Värivirhe näkyy suurina valkoisina laikkuina takapuolessa ja rintakehässä. Lisäksi keskiruumista peittää eteläisen lauman tavaramerkki, eli selkeät valkoiset laikut, joita hänellä on paljon tasaisena kuviointina. Loskan häntä on piebald-laikun ulkopuolella, joten siinä näkyy päälläpäin vähän kauriin yleistä väriä ja se on kärjestä tummanharmaa. Koko hännän alapuoli on lumenvalkoienen kuten normaalisti. Loskan mahassa ja sisäreisissä on häivytetysti vaaleampaa väriä kehon yleisväriin nähden.
Loskan jalat ovat alhaalta hieman tummempaa harmaata, ja sorkat ovat lähes samanväriset, joskin hiukan kylmemmän sävyiset harmaat.
Kasvoissa Loskalla on myös valkoista kuviota silmien alla, kulmissa ja häivytetysti kuonossa. Loskan korvan ympärykset ovat haalean ruskeat ulkoreunasta, ja korvien sisustat ovat valkoiset. Nenänpää on lämmin tummanharmaa, eikä suun ympärillä ole muita kuvioita.
Sarvet ovat murretun ruskeat, niiden nukka on hieman haaleampaa sävyä.

~~~~~~~~~~~~~~~
Luonne:
Loska on luonteeltaan reipas ja toiveikas. Hän on aavistuksen verran ujo ja tuntee perhosia mahassaan ennen suurempia tekoja, mutta on päättäväinen ja kokeilunhaluinen, joten ei anna epäröinnin estellä.
Hän on usein hyväntuulinen ja sosiaalinen, mutta voi olla melko kömpelö töksäyttelijä. Loska yrittää antaa itsestään fiksun kuvan, mutta on aika ankara itselleen ja miettiikin sanomisiaan jälkeenpäin häpeillen. Kyllä häneltä älliä löytyy, eikä ole mikään tyhmänrohkea. Hän mielummin pohtii haasteet läpi ennen yrittämistä ja epäonnistumista.
Loska ei myöskään ole kovin fyysinen henkilö, sillä oma keho ei ole kovin hyvin hallussa ja muutenkin rymistely vaikuttaa hänestä epämiellyttävältä. Kyllä niityllä loikkiminen ja hyväntahtoinen hippaleikki menettelee, mutta kaikista mukavinta Loskasta on rauhallinen käppäileminen ja luonnon ihmettely. Taisteluun hän ei ole vielä kertaakaan joutunut ja sitä karttaakin vain niin pitkään kuin pystyy. Hänen sarvensa ovat normaalia pitempään nukan peitossa, sillä hän ei niitä paljoa teroittele.
Loska on luonnonläheinen ja sielukas ekstrovertti.  Hän pitää seurasta ja liikkuu mielummin muiden kanssa, sillä hän kokee olonsa paljon turvallisemmaksi näin. Oman lauman seura on parasta, ja ulkopuolisiin hän suhtautuukin varautuneesti ja mielummin kohtaa sellaisen jonkun tutun kanssa. Vieraan tavatessaan hän koettaa antaa itsestään urheamman kuvan kuin mitä on, vaikka yhdistettynä ulkonäköönsä se voi vaikuttaa vain huvittavalta. Loska ei kuitenkaan siedä vähättelyä tai pilkkaamista, antamalla usein takaisin samalla mitalla, toki vain sanallisesti.
Uhkaavissa tilanteissa hän ottaa jalat alleen ja etsiytyy muiden seuraan, eikä edes yritä luottaa vaatimattomaan sarvivarustukseensa. Terävillä sorkillaan hän kyllä osaa huitoa, jos jotenkin on pakko puolustautua.
Loskalla ei ole paljoakaan kehollisia haluja ja muutenkin hän on tosi leppoisa hormoniensa takia. Kyllä hän pystyy myöntämään ihailevansa voimakkaita ja kookkaita uroksia, muttei ole katkera verratessaan itseään niihin. Enemmänkin kunnon urokset ovat hänestä kiehtovia, ja hän seuraa mielenkiinnolla niiden kaksintaisteluja kuten kuka vain naaraskin tekisi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö hän olisi naaraista kiinnostunut romanttisesti. Loska ei oikeastaan mieti näitä asioita paljoa, eikä välitä sellaisista asioista kuin suuntautuminen. Ainakaan vielä hän ei ole kokenut ihastumista, muttei omaa minkäänlaisia esteitä sellaisen tapahtumiselle.

Kaiken kaikkiaan Loska on eloisa ja kaikesta kiinnostunut nuorukainen, joka tulee hyvin toimeen lempeiden yksilöiden kanssa, mutta miksei villimpienkin. Loska ei ole pitkään aikaan saanut touhuta oikein kunnolla ja juosta kenenkään seurassa, ja nuorukaisesta saa hyvänpäiväntutun varmasti kuka vain, ja tosiystävän sellainen, joka todella välittää takaisin.

~~~~~~~~~~~~~~~
Menneisyys:
Loska syntyi Häivähdyksen metsän keskipaikkeille pieneen kuuden hengen naaraslaumaan, joka koostui kahdesta vanhuksesta, näiden aikuisista tyttäristä (joista toinen oli Loskan emo), ja kahdesta vasasta. Heidän isistään ei ollut tietoa, mutta hänen äitinsä ja muut naaraat pitivät poikasista hyvää huolta, joten ei Loska sillä itseään vaivannut. Lauma kutsui itseään perheeksi, ja käytännön nimissä vasat kutsuivat toisiaan serkuiksi, vaikkeivät sukua toisilleen olleetkaan.

Loskan serkut olivat häntä vanhempia, ja kypsyivät nopeasti, kyllästyen Loskan energisyyteen ja jatkuvaan huomionkaipuuseen melko varhain. Poika saikin paljolti viihdyttää itseään, ellei sitten äiti innostunut hyppelehtimään hänen kanssaan turvallisessa ympäristössä.
Loska oli usein perheensä ympäröimänä, eikä missään nimessä halunnut jäädä jälkeen tai eksyä heistä. Onneksi emo opetti hänelle paljon asioita ja tutustutti hänet luonnon ihmeisiin, lähes aina kun muu porukka ei jaksanut lähteä tutkimaan ympäristöä.

Emo oli hyvin ylpeä jälkeläisestään, kannustaen tuota olemaan ulospäinsuuntautunut ja kiltti. Hän tahtoi kasvattaa tuosta itsenäisemmän, joten alkoi torjumaan hänen leikkipyyntöjään useammin ja kehumaan häntä hänen itsenäisistä teoistaan. Loska ei kuitenkaan viihtynyt yksin, joten etsiytyi lauman vanhusten seuraan yhä useammin, vaikkei kovin tapahtumarikasta heidän kanssaan oleskelu ollutkaan. Näin Loska myös oppi rauhallisuutta ja nauttimaan hiljaisuudesta.

Ensimmäisenä elinvuotenaan, hänen vartuttuaan lähes täysikasvuiseksi, Loskan sarvet jäivät ihan pieniksi nypyiksi. Kukaan ei oikeastaan pitänyt häntä uroksena, vaan kohteli häntä kuten muitakin perheenjäseniä. Loska kokikin olevansa ihan samanlainen kuin muut, eikä käynyt läpi suurta murrosikää.
Toisen uroksen Loska näkikin vasta perhelauman vaellettua etsimään sulhasia etelästä. Vanhimmat naaraat jäivät kahdestaan matkasta jälkeen kertoen olevansa liian iäkkäitä matkusteluun saatika enää poikimiseen. Heidät hyvästeltiin haikein tunnelmin, sillä kaurisvanhukset tuskin eläisivät näkemään seuraavia pienokaisia. Loskalle varsinkin eroaminen oli rankkaa, sillä hänestä oli tullut hyvin läheinen vanhuksien kanssa. He kuitenkin kertoivat Loskalle, että tulisivat aina olemaan hänen tukenaan kun hän sitä kaipaisi. He kuulisivat kaiken mitä yötaivaalle kuiskaa. Nämä sanat saivat pojan hymysuin seuraamaan laumaa ja jättämään vanhat ystävänsä.
Etelässä Loskan toinen serkku oli ensimmäinen joka löysi kumppanin, ja nuorukainen joutui todistamaan myös äitinsä kiinnostuksen uuteen urokseen. Loskan serkun äiti oli se, joka otti puheeksi pojan sukupuolen ja kysyikin tältä, etteikö oman naaraan etsiminen kiinnostaisi häntä. Loskan äiti otti tämän haasteena ja yrittikin vihjaillen innostaa poikaansa oman perheen perustamiseen. Loska oli ihan kujalla, eikä oikeastaan ymmärtänyt mitä emo ajoi takaa.

Kun hänen äitinsä tuli taas tiineeksi, naaras ehdotti pojalleen etelän suureen laumaan liittymistä. Hän kertoi kuulleensa tästä urokselta, joka siitti hänen uuden vasansa. Loska oli aluksi ajatusta vastaan ja tunsi olevansa torjuttu, mutta pitkään mietittyään tuli kertomaan perheelleen lähtevänsä. Hän oli iloinen ja toiveikas uusien tuttavuuksien tapaamisesta. Oma iso lauma tuntui pysyvämmältä kuin hajanainen perhe, jossa ei edes ollut uroksia. Loska hyvästeli rakkaansa, ja liittyi etelän päälauman joukkoon.

-------------

Pelinäyte:

Nuori kauris seisoi liikahtamatta puun juurella. Hän oli juuri ja juuri ehtinyt suojaan sateen yllättäessä hänet pellolla. Lehtipuut tarjosivat melko varman katoksen, ja tässä uros oli kököttänyt aimo tovin odotellessaan sateen hellittämistä. Kuinka paljon pilviin oikein mahtuikaan vettä?

Sade oli rankka ja sen ropina kuulosti ihan pikkukiviltä. Urosta huolestutti, että ääni jäisi soimaan hänen päähänsä ikuisiksi ajoiksi. Kaiken lisäksi lehtien lomasta tippui vuotavan hanan lailla piraroita tasaisin väliajoin suoraan nuorukaisen niskaan. 'Ikäänkuin tässä ei olisi tarpeeksi tukalat oltavat jo valmiiksi', yleensä niin pirteä kaurispoika manasi mielessään.

'Missäköhän muut pitävät suojaa sateelta..', uros huomasi miettivänsä. Loska huokaisi syvään. Hän kaipasi seuraa, sillä hän tulisi pian hulluksi yksinäisyydestään. Eikä aamuinen sadekuuro ollut paras mielen piristäjä.. Hän havahtui huomatessaan sateenropinan keventyneen ja kadoten kokonaan. "Loppui yhtä äkkinisesti kuin alkoikin.." nuori päivitteli itsekseen vilkuillen taivaalle, uskaltauduttuaan suojastaan pois puiden alta. Pelto ei näyttänyt enää yhtään houkuttelevalta noin kosteana, joten Loska kääntyi ympäri ja askelsi takaisin metsikköön.

Pisarat tipahtelivat koivunlehdiltä sadekuuron jättämiin lätäköihin Loskan varoessa astumasta niihin. Hän nosti kuonoaan ilmaan ja koetti löytää merkkejä lajitovereista.
Päivä oli vasta alkamassa ja siitä tulisi erityisen kolea, nuorukaisen harmiksi.

---
// Vaikka eteläisellä laumalla ei ole virallista johtajaa, olisiko laumaan liittymispeli mahdollinen pelata jonkun arvovaltaisen kauriin kanssa? Kysyn kun kerran hahmo ei ole synnynnäisesti lauman jäsen ja etsiytyy niiden joukkoon, mutten sitä automaattisesti jäseneksi kirjaisi kovin mielellään c: //
--

"Hyväksytty"  
Tervetuloa mukaan joukkoon sorkkajalkojen! Nyt voit rekisteröityä foorumilla omalla käyttäjätunnuksellasi ja odottaa hetken, että aktivoin tunnuksesi. Sitten voitkin siirtää hahmosi tiedot sille kuuluvaan alueeseen.
PS: Kyllä! Liittymispeli on mahdollista pelata, mikäli näet sen tarpeelliseksi.

Nimi» Farien
Lempinimi» Fari
Sukupuoli» Uros
Ikä» 3½ vuotias

Lauma» Eteläinen
Asema» Asematon

Luonne» Kuumuva, äkkipikainen ja ajattelematon. Nuo kolme adjektiivia kuvaavat nuorta Faria erinomaisesti, ainakin sen perusteella mitä tuosta ensivaikutelma tuo julki. Farin valitettava huono puoli, joka tuosta kumpuaa vahvasti esille, on tuon toiminta ennen ajattelemista. Kuumakalleksikin "haukuttu" Fari on ollut nuorempana kuin mikäkin kukko tunkiolla ja kova tappelupukari mutta pikkuhiljaa nuori uros on tuntunut saavan hieman järkeä sarviensa väliin. Tosin vielä on pitkä matka tähän mutta potentiaalia uroksesta löytyy. Vahvojen, ei niin positiiviisten luonteenpiirteiden taakse kätkeytyy pohjimmiltaan lojaali, toisia kunnioittava, rohkea ja omiensa puolia pitävä uros. Nuorella nyt vain hieman hormonit hyrrää..
Fari osaa olla ärsyttävä, terävä kielinen nuorukainen joka ei aina ymmärrä mikä on omaksi edukseen hyödyksi. Ystäviä uroksella ei liiemmin ole ja tuo onkin enemmän yksinäinen susi kuin laumasielu.

Menneisyys» Fari on ollut ensimmäisestä elinpäivästään lähtien laumaton, perien tuon "arvon" laumattomalta emältään. Efiera, Farin emä, oli perinteitä vastaan kapinoiva nuorikko joka oli sattunut ihastumaan ohikulkumatkalla olleeseen kulkuriin (lue: Farin isään) ja näin Fari sai toisin sanoen alkunsa. Efiera ei ollut valmis äidiksi ja tämän naaras teki pienokaiselleen selväksi heti tuon ensi askelista lähtien. Efiera hoiti jälkeläistään vain sen välttämättömimmän ajan ja opetti tuota jo varhain itsenäiseksi, omillaan pärjääväksi. Fari on jälkeenpäin saanutkin kiittää emänsä kylmyyttä ja naaraan pikaista halua päästä eroon jälkeläisestään, sillä hyvin pian tuon vieroitettua Farin itsestään, Efiera päätyi nälkäisen susilauman päivälliseksi kirpeässä pakkasyössä. Fari onkin ajatellut, että jos hän olisi ollut vielä Efieran matkassa, olisi tuon rakas äiti todennäköisesti uhrannut poikansa oman henkikultansa pitimeksi.
Fari oppikin jo nuorena pitämään puolensa ja tästä johtuen uroksesta onkin kenties tullut tuo äkkipikainen tappelupukari. Muuta keinoa pärjätä elämässä Fari ei ole omaksunut itselleen.. Farilla ei ole koskaan ollut suurempaa tarkoitusperää tappeluilleen eikä tuo havittele valtaa itselleen. Useimmiten läpi nuoruutensa Farin terävät sanat ovat "onnistuneet" provosoimaan muita nahistelemaan uroksen kanssa.
Kokonaisuudessaan Farin menneisyys ei ole kovinkaan erikoinen ja Häivähdyksen metsän historiaan tästä laumattomasta on jäänyt vasta vain pieni murunen, joskaan kovin kummoinen.

Ulkonäkö» Farien on rakenteeltaan melko tavanomainen uros, sopusuhtaisine mittapuineen. Tuon raajat ovat pitkät ja sorjat jotka luovat Farinista nopean ja ketterä liikkeisen. Pitkähkö runko vahvistaa uroksen nopeutta myöskin. Iän myötä Farin keho on saanut mukavissa määrin myös lihasmassaa ympärilleen mutta mikään järkälemäinen lihaskimppu tuo ei ole. Kuten ymmärrettävää, kesäisin Farinin massa hipoo liki 145 kiloa ja tuolloin uros on "parhaassa kuosissaan" kun taas talvisin tuon paino putoaa merkittävästi..
Farin turkin pohjavärinä toimii toffeenruskea joka kesäisin kuultaa jopa kultaisin vivahtein. Tuolla on kermanvalkoinen rinta sekä säkänsä kohdilla valkoinen "kaulus". Myös mahanalus on kermanvalkoinen, hännän alusta kohden sävyn muuttuen puhtaamman valkoiseksi. Uroksen selkää niskasta aina hyvin pitkälti hännän päähän asti kulkee musta siima. Farin pää on ilmeikäs, silmän ympäryksien kuultaen vaaleina vasten toffeista karvaa, turvassa toffeen sävyn liukuen mustaksi. Myös hirvaan leuan alla vilkkuva niin kutsuttu pukinparta on sävyltään musta. Farin silmät hehkuvat vihreinä, mutta tietyssä valossa ne heijastavat häivähdyksen kullanruskeaa.
Farin ulkonäössä erikoispiirteinä joista uroksen tunnistaa on tuon päätä koristavat arvet. Nuoruudessaan karhun kanssa "kasvotusten törmättyään" on Farin vasenta puolta kasvoista halkonut kaksi pitkää arpea, kiitos karhun kynsäisyn. Myös vasemman puoleinen korva on menettänyt pari palasta nahastaan.

Säkäkorkeus» 125cm
Ruumiin pituus» 150cm
Elopaino» väh. 135kg, max. 145kg

Roolipelaaja» Nevergreen

Aah! Tässä kuva siis sopivan kokosena:



No nyt se näyttää vähä pieneltä... aloittelijan urpoilua! x)

Ja pikainen pelinäytteeni:

Lehdossa väreili tuo taianomainen lintujen viserrys joka kuulosti suuriin peurankorviini enkelten laululta. Mielikuva linnuista oli kaunis. Osasin kuvitella jokaisen korkean, heleän äänen taakse kauniin, hätkähdyttävän upean linnun, mutta usein todellisuus oli toinen. Esimerkiksi Satakieli. Sen ääni olisi voinut kuulua silmään pistävän kauniille linnulle, mutta äänen takaa löytyi pieni, tylsän ruskeanharmaa pikkuinen tirppa. Tuon saman tosiasian pystyi pukemaan monen muunkin asian päälle, lintujen laululla sen esille tuominen nyt vain oli kaunisteltu vertauskuva. Ja niin olin taas ajautunut jonninjoutaviin ajatuksiini ja se sai minut viskaisemaan sarvikruunulla täydennettyä päätäni, sieraimistani tympääntyneen tuhahduksen kummuten aamu-usvaisaan alkusyksyn ilmaan. Puissa oli vielä lehdet mutta pikkuhiljaa luontoäiti oli alkanut valmistelemaan lastaan tulevaan talveen, lehtivihreän hiljalleen muuntuen ruskan vivahteisiin. Sorjin peuran askelin liikuin eteenpäin puiden ja pensaiden lomassa, tarkkaillen ympäristöäni. Jokainen aistini oli valppaana vaikka mieleni oli tyyni; vihreiden, hieman kultaa kuultavien silmieni katse kiersi ympäristöä tarkoin. Suurien, herkkien korvieni liikerata pääni päällä seuraili metsän tuottamia ääniä. Pienehköt mutta sitäkin tarkkavainuisemmat sieraimeni väpättivät kuin pienellä kaniinilla, imien uumeniinsa lehtimetsän multaisaa, aamukasteen raikastamaa tuoksua.

"Hyväksytty"  
Tervetuloa mukaan joukkoon sorkkajalkojen! Nyt voit rekisteröityä foorumille omalla käyttäjätunnuksellasi ja odottaa hetken, että aktivoin tunnuksesi. Sitten voitkin siirtää hahmosi tiedot sille kuuluvaan alueeseen.
PS: Muutaman kerran mainitsit menneisyydessä Farien olevan laumaton, joten korjaa ne kohdat siirtäessäsi tiedot.

Themesong» Johanna Kurkela - Perhonen
https://www.youtube.com/watch?v=gDnX0Qnfi2s

Nimi» Merla
Lempinimi» -
Sukupuoli» Naaras
Ikä» 6 vuotias

Sukupuuta» Isä: Viktor, Emä: Hydra,
Sisko: Efiera, Sisarenpoika: Farien
Oma jälkikasvu» Ei ole, ainakaan vielä

Lauma» Eteläinen
Asema» Asematon

Luonne» Merla on luonteeltaan arka ja varautunut naaras. Tuolla on melko raaka menneisyys takanaan mikä on tehnyt tuosta erityisesti uroksia kohtaan varautuneen ja ennakkoluuloisen. Merla viihtyy mieluummin omissa oloissaan ja tuo tuntee olonsa turvalliseksi kadotessaan lauman massaan.. Merla ei halua herättää huomiota ja monella onkin tästä naaraasta melko hengetön mielikuva.
Merla ei kenties vaikuta sellaiselta kiinnostavalta yksilöltä vaan "peruskauralta", yhdeltä lauman jäseneltä joka vain on, mutta jos onnistuu saamaan kontaktin Merlaan, voi todeta että naaraasta löytyy muutakin kuin vain tuo harmaa hiirulainen minkä ulkokuori antaa näyttää. Merlalta löytyy huumorintajua ja tuon kanssa pystyy juttelemaan henkeviä vaikka yön ylitse. Naaraalla on hyviä näkökantoja ja tuo on pohdiskeleva yksilö jolta löytyy omat vahvat mielipiteensä - vaikkei Merla niitä kenties kovinkaan julki tuo.

Ulkonäkö» Merlan pohjavärinä toimii tuo usvaisen harmaa jossa on häivähdys hopeaa. Naaraan karvapeitettä on koristeltu valkoisin & mustin merkein. Tuon kaula ja vatsanalus on aina hännän alustaan asti valkoista. Myös raajojen sisäsyrjää täydentää pumpulisen valkoinen karva. Naaraan kirkkaan vaaleiden silmien ympärystät on myös valkoista kuin "maskina". Suuret ulospäin suuntautuvat korvat ovat hieman tummempaa harmaata kuin muu pohjaväri, liki mustaan taittuen. Tuon selkää kirjoo musta siima aina hännän selkämykseen asti. Naaraan rungolla, molemmin puolin kylkiä on yksittäisiä valkoisia täpliä, kuin myös tuon poskipäilläkin.

Rakenteeltaan Merla on sopusuhtainen naaras, kun luonto on peuran ravinnolle parhaimmillaan, on Merlan runko jopa hieman urosmaisen lihaksikas. Tuon raajat ovat pitkät mutta eivät kuitenkaan mitkään sorjan henot vaan jäntevät ja terveen näköiset.

Säkäkorkeus» 110cm.
Ruumiin pituus» 155cm.
Elopaino» 80kg.

Menneisyys» Merla syntyi kaukana nykyisestä olinpaikastaan ja tuon peurankielessä onkin oma eksoottinen vivahteensa, mikä saattanee tuntemattoman korvaan särähtää oudosti, terävänä aksenttina. Naaras on kuitenkin putipuhdas valkohäntäpeura, tuo vain on kulkenut pitkän matkan päästä ja vieraat maat ovat muovanneet naaraasta "vierasmaalaisen" oloisen. Merla syntyi suureen laumaan, jokseenkin melko arvottomalle peura-pariskunnalle, Viktorille ja Hydralle. Merla ei ollut pariskunnan ainokainen, vaan nuo saivat kaksoset. Hopeisen harmaa vasa sai nimekseen Merla ja tummemman harmaa nimen Efiera.
Vasojen elämän alkutaival ei ollut mitään ruusuista. Lauman silloinen lempeä johtaja Gustaf syöstiin vallasta ja johtoon nousi itseään siniveriseksi kutsuva Lordi Balroc. Mikään Lordi tuo ei tosiaankaan ollut, mutta mielenterveydeltään järkkynyt hurjapää joka oman väkivahvojen "muskettisotureidensa" avulla ryhtyi kukistamaan laumaa. Jälkikasvu tuhottiin ja muut urokset tapettiin armoa antamatta. Vain naaraat saivat pitää henkensä, vaikka moni olisikin mieluusti kuollut kuin jäänyt Balrocin armoille.

Kun Balroc ryhtyi joukkoineen lahtaamaan lauman "likaista verta", Viktor ja Hydra onnistuivat pelastamaan pienokaisensa tuon julman hirvaan hirmuteolta. Efiera ja Merla saivat pitää henkensä, piiloutuen kahden päivän ajaksi suuren tammen juurien alle onkaloon. Heidän vanhempiensa kohtalo ei ollut yhtä kaunis. Viktor puolusti rakkaintaan Hydraa viimeiseen hengenvetoonsa asti.. Hydra ei kestänyt puolisonsa kuolemaa ja tuo onnistui karkaamaan Balrocin kaartilaisten otteista, tuon nelistäen rämeelle, suureen suonsilmään hukuttautuen..

Parin päivän päästä metsässä hiljeni, uskaltautuivat Merla ja Efiera esiin piilostaan. Ensilumi satoi juuri maahan, peittäen alleen lukuisat ruhot joita pitkin metsää lepäsi.. Efiera oli sisaruksista se vahvempi tässä vaiheessa ja tuo otti ohjat käsiinsä. Kaksi nuorikkoa lähti etsimään itselleen uutta asuinseutua, kauas Balrocin vallan alta..

Vuosikkaiksi asti siskokset kulkivat yhdessä, kunnes Efiera sanoi haluavansa lähteä omilleen. Arempana yksilönä Merlalle tämä oli järkyttävä tieto ja suuri maailma pelotti siskoksista heikompaa. Efieran sydän oli mustunut kaikesta siitä mitä tuo oli nähnyt, eikä Merla ollut pitkään aikaan enää saanut nähdä sitä rakasta siskoaan.. Se entinen, aito Efiera oli kuollut samalla kun heidän vanhempansa olivat kuolleet.. Merla tyytyi kohtaloonsa ja tuo katseli kyynel silmäkulmastaan vierien kuinka tummemman harmaa sisko asteli täydenkuun kelmeän valon turvin metsän syövereihin, kadoten ikiajoiksi omille teilleen.
Alkuaika yksinoloa oli Merlalle vaikeaa. Tuo oli oppinut turvautumaan osaavampaan siskoonsa ja nyt tuo joutui opettelemaan pärjäämään yksin. Monet itkut Merla ehti seuraavien kuukausien aikana tirauttamaan mutta kuin ihmeenkaupalla nuori naaras selvisi julman talven ylitse.

Kevään saapuessa tuohon suureen metsään jossa Merlakin oli talvensa elänyt, sattui Merla löytämään tiensä pohjoisempaan metsän päähän, jossa suuren vuoren kupeeseen syntyneen laakson suojissa asui pieni mutta elinvoimainen peuralauma. Merla pääsi tuon jäseneksi ja viettikin elämästään neljä vuotta tuossa laumassa. Viimeiset muistot tuosta 15 peuran laumasta ovat pinttyneet Merlan mieleen ikiajoiksi: metsästäjät olivat päässeet perille tuosta peuralaumasta ja syksyn tullen, metsästyksen alkaessa he lahtasivat lauman kuin muurahaisia liiskaten. Merla ja pari muuta yksilöä onnistui selviämään ylitse metsästyskauden, mutta tuon pienen, perheeltä tuntuneen lauman historia oli saapunut päätöspisteeseensä.

Nykytilanne» Tätä nykyä Merla on asettunut aloilleen Häivähdyksen metsään, Eteläisen lauman alueille. Kyseiseen laumaan naaras itsekin kuuluu, lukeutuen tavallisen laumalaisen rooliin eli asemattomaksi. Merla on tyytyväinen tuohon ja arka, hiljaisempi naaras viihtyykin hieman harmaana, lauman massan sekaan katoavana yksilönä.

Roolipelaaja» Nevergreen

"Hyväksytty"  

Nimi: Tuhka

Sukupuoli: Naaras

Ikä: 3 vuotta

Lauma: Eteläinen lauma

Asema Vasavahti

Luonne

Tuhkaa voisi kuvailla lyhyesti vain sanoilla: Kiva, mukava, huolehtiva, mietteliäs, jos näkisi naaraan ensi kertaa. Tuhka on toki näitäkin, mutta myös paljon muuta. Yllämainitut luonteenpiirteet ovat arvattavia ensivaikutelmia. Kun Tuhkaan uskaltaa tutustua pikkuhiljaa, saa tietää tästä aina vähän lisää. No, ensinnäkin Tuhka osaa arvioida seuralaisensa; Onko peuralla pahat mielessään vai onko tuo ystävä. Tämä ei meinaa ajatusten lukemista, ei! Tämä meinaa sitä, että Tuhka lukee peuran eleitä ja ilmeitä, ja saa tietää, onko peurasta ystäväksi. Ensinäkemältä Tuhka on vähän varovainen vieraan kanssa, mutta silti ihan kiltti, ja hymyilevä. Tuhkan kanssa pitää käyttää aikaa, ennen kuin voi alkaaluoda mitään ns.''vakavampia'' suhteita, kuten vaikka seurustelemaan. Tuhkalla on herkkä omatunto, joka ei halua naaraan valehtelevan. Joskus Tuhka sanoo hätävalheita, jotka ovat uskottavia, mutta myös sellaisia, joilla ei ole oikein mitään merkitystä. Tuhka saattaa puhua jostakin peurasta selän takana pahaa, mutta usein sille on hyvä syy. Tätäkin Tuhka haluaisi harventaa ja poistaa kokonaan, mutta aina se ei ole mahdollista. Tuhka omistaa äidillisen vaiston, vaikkei emä olekkaan kellekkään. Tuhka osaa lohduttaa, ja olla tukena. Naaras on aina hyvä kumppani, ja rohkea persoona. Peura on myös joskus salamyhkäinen. Yleensä kun se haluaa mietiskellä rauhassa ja olla yksin, se sanoo joko tarvitsevansa unta, voivan vähän huonosti tai sanomalla, että sen pitää tarkistaa yksi asia. Joskus joku saattaakin ihmetellä keskustelun keskellä kuullessaan yhtäkkiä edellämainitun lauseen ihan yhtäkkiä. Sorkkajalka on myös neuvokas. Jos pitää, Tuhka osaa keinotella itsensä tilanteesta pois. Joskus taas tuo osaa hädänhetkellä näytellä kuollutta, mutta se on harvinaista, koska jos Tuhkaa joku peto saattaa luulla oikeasti kuolleeksi, tottakai se voi käydä vielä elossa olevan Tuhkan kimppuun ja raahata pesälle. Jos Tuhka vihaa jotakuta, tai ei halua olla tuon seurassa, ilmaisee tuo sen selkeästi. Jos kyseinen peura on vihan kohde, häätää Tuhka sen äkäisesti ja uhmakkaasti pois läheltään, ja tekee selväksi, ettei halua nähdä toista enään ikinä. Jos taas kohde on semmoinen, josta Tuhka vain ei pidä, yleensä naaras kohtelee kyseistä peuraa kuin ilmaa. Näin Tuhka osaa välttyä riitatilanteilta, joista se ei pidä ollenkaan.

Menneisyys: Matkojen päässä täältä, kumminkin sisämaassa, nummien ja metsien keskellä oli valkoharmaa peuranaaras keskellä kukkivien kevätkukkien. Alkunsa sai Tuhka, ja tuon kaksoisveli Gibby. Ensimmäisinä päivinä kaikki oli hyvin, ja ihanasti: Tuhka leikki Gibbyn kanssa, ja vasojen vanhemmat olivat sovussa keskenään. Pian kumminkin se kaikki muuttui. Tuhkan ja Gibbyn emä, Lei, ei ollut vielä kuullut mustaan, ja voimakkaan valkohänpäpeurahirvaan kokoamasta laumasta, ja siitä, että nuo kulkivat laumalta toiselle tuhoten ne. No, eihän Tuhkan ja Gibbyn perhe vielä mikään lauma ollut, mutta se olisi voinut olla lauman alku. Tämä musta hirvas, Gordon sitten saapui peuraperheen luo. Se haastoi Lein puolison, Jimyn kaksintaisteluun. Jimy oli selvästi heiveröisempi, mutta viha korvasi voiman. Kaikesta huolimatta, Gordon sai surmattua Jimyn parissa minuutissa. Tuhka ja Giby olivat emänsä Lein kanssa piilossa. Ne olivat kerenneet pakenemaan metsän reunalle taistelun lomassa. Siksi Lei teki vain sen takia, koska Jimy oli sanonut tulevansa jäljessä. Hirvasta ei kuulunut, vaikka Lei, Gibby ja Tuhka odottivat. Lei olisi voinut ehkä odottaa kauemminkin, mutta vasoille tuli kylmä, ja myrsky oli nousemassa.  Neuvokas emä sitten kannusti vasoja seuraamaan kannoilla, kun tuo käveli kohti kylmää luolaa. Pian kolme peuraa pidättelivät kylmässä luolassa sadetta. Lei juotti vasansa, ja piti huolta, ettei noiden tullut kylmä. Seuraavana aamuna, myrskyn laantuessa Lei katsoi herättyään luolasta ulos. Aurinko paistoi, mutta myrsky oli tuhonnut metsän: Puita lojui siellä täällä, linnunpesätkin olivat pudonneet, ja tuuli oli romauttanut jopa mäyrienkin ja muiden vastaavien eläinten pesiä. Joitakin kuolleita hiiriä lojui maastossa. Valkoharmaa peuranaaras katsoi sitten luolassa nukkuvia vasojaan. Pieni hymynpilke, ja tuo tuuppasi sisarukset hereille. Lei juotti vasat, ja sanoi että oli lähdettävä kauas. Niin sorkkajalat lähtivät vaeltamaan pois Gordonin tuhoamalta alueelta, siinä toivossa, että löytäisivät turvallisen elinpaikan. Tunteja, päiviä, jopa viikkoja saattoi kulua. Vasat olivat jo kasvaneet sen verran, että ne opettelivat syömään ruohoa ja puun kaarnaa, mutta se oli vain toiveen pilke todellisesta selviytymisestä. Kun noin 3 kuukautta oli  kulunut, Lei ilmoitti jälkeläisilleen, että he olivat oikeassa paikassa, kun he olivat saapuneita Pohjoisen lauman ja Eteläisen lauman välille. Tuhka meni Eteläiseen laumaan, Gibby, ja Lei sanoivat, että he jatkaisivat varmaankin matkaa. näin Tuhkasta oli varttunut aikuinen valkohäntäpeura.

 Ulkonäkö:
 Tuhka on nimensä mukainen myös ulkonäössä. No, peuran rakenne on siron ja keskiraskaan väliltä, hieman keskiraskaan puolelle kaartuva. Jalat ovat pitkät, ja voimakkaat, joustavat, ja hyvät juoksemisessa. Sorkat ovat hiilenmustat, terävät ja kauniin muotoiset ja kiiltävät. Korvat ovat keskisuuret, pyöreähköt ja taipuisat, ne korostavat sulavaa ja siroa pään muotoa, ja pitkähköä kaulaa. Selkä on myös taipuisa ja kestävä, mutta sillä pystyy hyppiä paremmin kuin juosta. Häntä on aika ohut, keskipitkä peuralle. Rintakehä on sopusuhtainen, ja se sulautuu muuhun kehoon hienosti. Turkki on laadultaan sileä, keskipitkä, talvella muutamia senttejä pitempi. Siirrytään väritykseen ---> Pää/pohjavärinä toimii vaaleanhopeanharmaa, ja tummempi harmaa. Selkään on muodostunut otsapenkereeltä alkava tummanharmaa kuvio, joka tekee kauniin yhdistelmän mustan, ohellakulkevan viivan kanssa, päättyen hännän tyveen. Hännän väri on valkoinen, alapuolelta aavistuksen verran musta. Tuhkan turpa on vaalenharmaa, silkkinen ja hienovarainen. Silmät ovat kauniin opaalin muotoiset, ja vaaleansiniset, joista paistaa äidillinen, uskollinen katse.
Roolipelaaja: Miltu

Unohdin pelinäytteen:

Sorkkani talloivat lyhyttä,syksyistä nurmea alleen, jättäen painaumia sitä mukaa miten kuljin. Viimeaikoina olin ollut hiukan masntunut. Oli kai johtuva siitä, että olin niin paljon matkan varrella nähnyt nuorien vasojen itsenäistyvän, tai olevan emänsä suojissa. Niin, minulla ei ollut mahdollisuuksia kyseiseen onneen, vaikka olinkin vasavahti. Minkä minä itselleni mahdoin? En kai mitään. Huokaisin, ja koetin ajatella myönteisesti. Se auttoi saamaan varovaisen hymynpilkkeen kasvoilleni ja silmät kirkastumaan. Pysähdyin hetkeksi näykkimään lyhyitä ja märkiä ruohonkorsia, jatkaen sen jälkeen matkaani. Elämässä oli muutakin kuin murheet, ja piti valmistautua talveen hyvissä ajoin. Harmaa kehoni vilahti puiden ohitse, kun aloin ravata takaisin laumalle

"Hyväksytty"  
Tervetuloa mukaan joukkoon sorkkajalkojen! Nyt voit rekisteröityä foorumille omalla käyttäjätunnuksellasi ja odottaa hetken, että aktivoin tunnuksesi. Sitten voitkin siirtää hahmosi tiedot sille kuuluvaan alueeseen.

~ Nimi ~ Winter Crystal  (suom. Talven kristalli)

~ Kutsumanimi ~ Winter

~ Sukupuoli ~ Naaras

~ Ikä ~ 3,5 vuotta

~ Lauma ~ Pohjoinen lauma

~ Asema ~ Parantaja


-------------------------------------------

~ Luonne ~

Winter Crystal, mistä tuo nimi lieneekin, on itsepäinen ja sympaattinen. Naaraan persoona suorastaan säteilee synkkyyttä, ja tämä hieman harvinaisemman laatuinen peura tiuskii ja ärhentelee ilman hyvää syytä. Kuitenkin, mitä lähemmäs lapioi Winterin sisään, löytää yhä enemmän lämpöä. Hänen luonteensa kokonaisuudessaan on epätasapainoton, ja eikä naaras itsekään osaa päättää, ollako kiva ja jokseenkin liian lempeä vai harhaanjohtava erakko, joka irvistelee kaiket päivät. Winter ei ole suoraansanottuna kauhean itsenäinen, mutta ei oikein ilopillerikään. Synkkyys tälle merkitsee, että ei osaa olla läheinen hirveän pitkään tietyn peuran kanssa. Mutta kuka tietää, vaikka jonakin kauniina päivänä naaras lopettaisi yrittämisensä olla.. tasapainoton? Kuka tietää.

~ Ulkonäkö ~

Winterin paksun turkin väripaletista löytyy ainoastaan hopeahtavan harmaata, muutta rintakehä, maha ja takapuoli häntään asti on valkoista. Naaraan jalat ovat suhteellissessa pituudessa verrattuna vartaloon. Ruumiinrakenne on keskiraskaan ja kevyen väliltä, ja peuran koko ruumis on hivenen hento. Pää on lähelle soikiota, siro mutta hieman paksun näköinen. Korvat ovat teräväkärkiset ja melko lyhyet, silmät ovat taas mantelinmuotoiset ja täysin harmaat. Kuono on pyöreähkö ja ohuehko.
Häntä on samaa väriä kuin muu turkki. Winterin päästä lähtee selkärankaa seuraten musta juova hännänpäähän asti. Naaraan sorkat ovat mustat.


~ Menneisyys ~

Winter syntyi eräänä todella karuna talvi-iltana keskellä erämaata, metsästyskauden aikoihin. Winterin äiti, Silver Hope (suom. Hopea Toive ) sai vain vaivoin synnytettyä pienoisen peuratytön. Äiti oli kovin heikko, mutta jaksoi silti kasvattaa ja koulia Winteristä selviytyjän itsensä tavoin. Winterille syntyi myöhemmin syksyllä kaksi siskoa ja yksi veli, mutta metsästäjä tappoi naaraan sisarukset, kaikki paitsi veljen, joka hänkin kuoli kylmyyteen ja nälkään.

Vielä sitäkin myöhemmin Winter sai vieläkin sisaruksia, samoihin aikoihin kun Winterin isä jätti Silver Hopen. Äiti synnytti kolme siskoa ja kaksi veljeä, mikä oli uskomaton määrä siihen tilanteeseen nähden. Jälleen kerran metsästäjät tappoivat, tällä kertaa erittäin tuskallisesti, kaksi siskoa ja molemmat veljet. Tai oikeastaan yhden, toinen katosi metsään eikä koskaan palannut.

Winter ja hänen äitinsä joutuivat kuuntelemaan vasojen tuskanhuutoja metsästäjien kiduttaessa niitä. Äidinvaisto sai vallan Silver Hopesta, ja hän ryntäsi metsästäjien kimppuun tappaen nämä sorkillaan talloen ja purren hampaillaan. Kuitenkin, hänen lastensa ruumiit vietiin pois äidin silmien edestä. Lukuisten synnytysten, surun, kauhun ja tuskan jäljiltä heikko Silver Hope nukkui pois muutaman viikon päästä.

Winterin eloonjäänyt sisko oli vielä niin pieni, ettei kyennyt huolehtimaan itsestään, joten Winter otti äitinsä paikan, mutta elätti vaivoin itseään ja pikkusiskoaan. Ikävä kyllä, Winter törmäsi vaeltavaan laumaan. Winter luuli onnensa koittaneen, mutta lauma olikin ilkeä ja verenhimoinen. Naaras pakeni henkensä edestä, ja myös hänen pikkusiskonsa menehtyi matkalla.

Winter saapui Häivähdyksen metsään ja liittyi piankin sen jälkeen Pohjoisen laumaan parantajaksi, koska tunsi olevansa oikea siihen. Kuintenkin, entisen elämät muistot riivaavat Winteriä demonin lailla.

----------------------------------------

~ Pelinäyte ~ ( Winterin lapsuudesta )

Hiljainen lumisade tuiskutti taivaalta sumentaen näkökenttäni. Äidin tuskanhuuto kiiri läpi ilman, sen jälkeen raskasta huohotusta ja huutoa. Olin ulkopuolella luolasta, missä hän synnytti toista kertaa. " ISI!! Äiti synnyttää!! ", huusin epätoivoisesti hirvaan jälkeen. Aloin juosta isää kiinni, minkä honteloista jaloista pääsin. " ISII! TULE TAKAISIN ", yritin vielä huutaa. Iso urospeura kääntyi minuun, irvisti ja lähti puskemaan kovaa päin. Kiljaisin ja lähdin pakoon. " ISI, MIKÄ SINUA VAIVAA!! ", kiljuin taakseni. Isä lopetti juoksemisen, tuijotti minua ja sanoi pitkän hiljaisuuden kuluttua " En halua riesakseni mitään typeriä lapsia. Te vasat olette tyhmiä, jotka eivät tiedä maailmasta mitään. ", hän sanoi hiljaa, kääntyi ja lähti. Lumisade kätki hänet pian peittoonsa. Kuulin lisää huutoja luolasta. Kyynel valui hopeaista poskeani pitkin ja tipahti maahan. Nyyhkytin ja lähdin juoksemaan luolalle. Menin hetken harkinnan jälkeen sisään, jossa äiti hengitti raskaasti ja nuoli vastasyntyneitä. Hän kohotti kysyvään katseensa minuun, kunnes kusikasin. " Isi. Isi jätti meidät, hän lähti ", kuiskasin kunnes lysähdin itkien maahan.