Kaamos

Säkäkorkeus 99 cm
Paino 77 kg
Ruumiinpituus 156 cm

Kaamos on painotetusti hyvinkin feminiininen ja solakka eläin. Se on naaraspuoliseksi yksilöksi ihan kiitettävän korkea (vaikkakin pysyttelee yhä roimasti pienempänä kuin valtaosa hirvaista), joskin tästä huolimatta sen antama yleiskuva ei ole järin vahva, mutta ei myös turhan heiveröinenkään. Sillä on tyypillisen pehmeät linjat, mutta samalla sen korostuneet poskipäät ja erottuvat lapaluut luovat vaikutelmaan hyvin hiuksenhienon, riutuneen särön, jota painottavat vain nuo pitkät, kapeat raajat, joiden astelu on suhteellisen näyttävää ja pehmeää, mutta joiden hallinta on helppo epähuomiossa menettää. Turpa siroontuu luontaisesti mitä lähemmäs kuononpäätä mennään, korvat ovat normaalit suiponmuotoiset ja terävähköt kulmat reunustavat kuulaita, kirkkaita silmiä. Kaamoksen omaama massa vastaa melko keskivertoista naaraskaurista lihaksen osalta, joka näkyy rakenteessa tietynlaisena jäntevyytenä ja sulokkaina liikkeinä, kun taas rasvaa on hädin tuskin edes sitä vähimmäismäärää.

Karva on tiivistä, rungonmyötäistä ja sen väri on syvä, lämmin ja täyteläinen tummansuklaanruskea. Siinä ei ole juuri mitään muuta häivähdystä toisesta väristä, vaikkakin lähemmin tarkastellessa voidaan huomata valkohäntäpeuralle tyypillinen vitivalkoinen hännänalus, vielä pohjaväriä astetta tummemmat raajat ja tumma kuono. Silmät ovat peuramaisen suuret ja asettuneet saaliseläimelle tyypillisesti etäälle toisistaan, ja väriltään ne ovat hyvin haaleat jäänsiniset. Naaras omaa vasemmassa takajalassaan muutamia, joskin todella huomaamattomia arpia: kintereessä on suden hampaanjäljet, ja piikkilangan aiheuttamia ovat monet, pienet, turkin alle hautautuneet arvet kintereen alla raajan etupuolella ja hyvin ohut mutta pitkähkö arpi sisäreidessä.


Kaamos on niitä persoonia, joista saattaa ajoittain olla hyvin hankala ottaa minkäänlaista selkoa - vieno, huulilla leikittelevä hymy ja jäänsinisen silmäparin kujeileva pilke jättävät toisinaan paljonkin arvailtavaa, mitä ristiriitaisen tummaverikön päässä oikein liikkuukaan vai liikkuuko mitään. Se on melkolailla itsenäinen yksilö, jonka pää on tietyiltä osa-alueilta hyvin teräväkin, mutta sehän on sitten aivan eri asia, jaksetaanko sitä ominaisuutta sen kummemmin käyttää tai annetaanko sitä edes ilmi. Naaras ei ole yhtä pelokas kuin joskus oli, se on kokemuksenkin myötä paljon älyä kerännyt ja osannut käsitellä kaiken tapahtuneen, ettei menneisyydestä juontuva läheisriippuvuus enää paina ollenkaan. Sen olemukseen on myös juurtunut tietty itsevarmuus ja itsetietoisuus, jonka ansiosta omien tarpeidensa ja halujensa vähättely tai kieltäminen ei tule enää kuuloonkaan ja se osaa tehdä asiat juuri sillä tavalla, kuin se haluaa.

your eyes are swallowing me
mirrors start to whisper
shadows start to sing

Pintapuolisesti Kaamos kuitenkin vaikuttaa enemmänkin laumaeläimeltä. Hauskuus ja viihtyvyyshän on tärkeintä, ja porukassa tyhmyys tiivistyy - mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö naaras osaisi viihdyttää itse itseäänkin. Se on sosiaalisesti menevä ja huumorintajultaan jopa vähän erikoinen, näin urosten keskellä varttuneena jopa hieman härö ja turhankin suorapuheinen, että sen möläytykset eivät välttämättä ihan niitä siveimpiä kauriseläimiä miellytä. Mikäs siinä, liika kilttiys ja kultaisuus kuitenkin syövyttää ja tylsyttää aivot, joten sehän on aivan hyvä, että se hämärillä jutuillaan karkottaa ne kauriit, joista se ei kuitenkaan pitäisi ja vetää puoleensa niitä, jotka ovat sen kanssa samaa maata.
Ärsytettynä Kaamos koituu helposti hyvin törkeäksi, mutta mikään pitkävihaisin yksilö se ei missään nimessä ole, sillä kunhan se on isoimmissa riidoissa saanut aikansa jäähdytellä hiiliään, on se jo valmis unohtamaan turhanpäiväiset. Pienissä sanaharkoissa Kaamos taas ei suutu juuri koskaan kunnolla, se pikemminkin nauttii kevyestä huulenheitosta, ja varsinkin sen itsensä osalta pikkuriita saattaa hyvinkin nopeasti kääntyä vihamielisestä huutelusta naurettavaksi läpänheitoksi. Onkin sitten ihan eri asia, liittyykö vastapuoli mukaan vammaavaan räkänauruun, mutta sehän on ihan toissijainen juttu. Jos toinen tahtoo välttämättä olla vakava ja elää loppuelämänsä typerien kaunojen vietävinä, on se aivan oma päätös, mutta Kaamos ei sille polulle koskaan edes vaivautuisi sorkallaankaan astumaan.

my skin's smothering me
help me find a way to breathe

Koska Kaamos kuitenkin pyrkii olemaan ystävällinen kaikille ensikättelyssä, niin kauan, kuin ne sen ansaitsevat, on sitä melko helppo lähestyä. Lujemmat suhteet voivat sitten olla hieman ongelmallisempia, koska täydellisen luottamuksen ansaitsemiseen pitää ohittaa monet karuudet, mutta sekään ei ole mahdotonta, jos todella on valmis näkemään vaivaa. Kaamos oman mielipiteensä mukaan ei kuitenkaan näe syvemmissä suhteissa mitään erityisen järkevää pointtia, sillä se itse nauttii vapaasta tulosta ja menosta hauskanpitoineen, vailla sen suurempaa sitoutumista - vaikka todellisuudessa syvä, luja ystävä, jonka kanssa jakaa kaikki taitaa olla juuri sitä, mitä naaras eniten tarvitsisi.

time stood still
the way it did before
it's like i'm sleepwalking

Kaamoksen elämä on useimmiten melko vauhdikasta ja kaikenlaiset hämärät jutut milloin kenenkin kanssa ovat sen lempipuuhaa - milloin riehutaan väärillä alueilla, milloin vedetään typerää eteläläistä naamaan koska se ärsytti olemassaolollaan ja milloin syödään sieniä ja painitaan mudassa. Se ei haittaa, jos turkki vähän sotkuu, koska jälleen tullaan siihen, että hauskuus on tärkeintä. Ja vesikin on myös keksitty, joten vähän kovemman menon päätteeksi nestemäinen apu onkin aivan sorkkien ulottuvilla. Pikkukupposestaan kahviaan siemaileva pikkurilli pystyssä voisi jopa sanoa, että naaras on lapsellinen, ääliömäinen ja latvasta laho, ja sitä se ehkä onkin, joiltain osin. Se on yhä joskin altis tapaturmille ja vaaroille, mutta kaikessa notkeudessaan ja pirullisuudessaan se osaa punoa tiensä lähes aina ulos, keinoja kaihtamatta.

Flirttailu ja kaikenlainen siihen liittyvä säätäminen on myös yksi asia, josta jopa hieman kevytkenkäinen naaras toden teolla nauttii. Tämä puolihan ei rajoitu pelkkiin uroksiin, sillä jos vastaan tulee oikein kivannäköinen naaras, voihan sitäkin kehaistessa kokeilla vähän jäätä, mutta yleensä tällöin Kaamos on liikkeellä puhtaasti leikkimielellä, mitään syvempää kanssakäymistä hakematta. Se osaa olla mikäkin hunajaisen hurmaava neito, joka kiertelee muut puheillaan hurmioonsa ja iltojen päätteeksi sitä saatetaankin päätyä milloin kenenkin alle, mutta niistä naaras kuitenkin hankkiutuu eroon, koska liika läheisyys alkaa monesti tympimään. Pikku valloituksistaan johtuen Kaamos ennen koki häpeää ja katumusta, mutta nykyään se suhtautuu itseensä joskin ironisella tavalla, hyväksyen minuutensa ja mielihalunsa juuri sellaisina, mitä ne ikinä sitten ovatkaan. Jos pikku mieli alkaa kitisemään vastaan, siihen vastataan agressiivisella hullunraivolla, ja tavat pään äänten vaimentamiseen ovat monet.

Mutta kuten varmasti monilla paljon kokeneilla, piilee Kaamoksenkin mielessä asioita, joita se toisinaan tahtoo paeta. Erityisesti oman vasansa puolitahaton surmaaminen kummittelee yhä mielessä, eikä naaras ole juuri koskaan käsitellyt niistä johtuvaa surua, päihtymyksen milloin minkäkin vaikutuksen alaisena poukkoiluhan on kuitenkin paljon helpompaa ja vaivattomampaa. Naaraan sienikokeilut ja muut huumaavia vaikutuksia omaavilla luonnonantimilla trippailut alkoivatkin aluksi puhtaassa kokeilumielessä ja sitähän ne ovat nytkin, mutta samalla Kaamos pitää sitä hyvänä tapana paeta surua ja ahdistusta, joka ajoittain puskee vääristyneeseen pintaan.


Kaamoksen syntymäolosuhteet olivat hyvinkin tavanomaiset. Kaiken kaikkiaan vasoja tuli siltä kerralta kaksi, joista ensimmäinen oli Kaamoksen vaaleaturkkinen veli, Kaiku, ja sen lisäksi niiden emällä oli kintuissaan pyörimässä aiemmin syntyneet puolen vuoden vanhat urosvasat, joista toinen oli sen esikoinen ja toinen oli emonsa menettänyt, jonka naaras oli ottanut hoitoonsa. Isää ei liiemmin kiinnostanut vasojensa kasvatus kuten tavanomaista, sillä oli paljon muuta tärkeämpää tekemistä ja neljää nuorukaista kaitsevalla emälläkin oli paljon stressiä, eikä liiemmin aikaa kohdella jälkikasvuaan yksilöinä. Aluksi kuri oli hyvin kovaa ja niitä ojennettiin todella paljon, mutta kun ne hieman varttuneempina osasivat pysyä poissa näköpiiristä, niiden menoihin suhtauduttiin melko välinpitämättömästi.

Varhaisimmassa nuoruudessaan Kaamos vietti hyvin paljon aikaa veljensä Kaiun, puoliveljiensä ja muiden Pohjoisen metsän lauman nuorikkojen kanssa, ja rauhallisen laiduntamisen sijaan se oli muiden urosten tavoin kiinnostunut ympäristöstään, parhaista ruokapaikoista, oikeasta tappelutekniikasta ja selviytymistaidoista. Pääasiassa urosten keskellä varttunut naaras kasvoi sitkeäksi, suorapuheiseksi ja villiksi nuorikoksi, joka oli alusta alkaen hyvin altis kaikenlaisille tapaturmille ja onnettomuuksille.

Muutaman vuoden ikäisenä, kesän loistokkaassa taitteessa Kaamos tapasi erään vastikään Häivähdyksen metsille vaeltaneen, komeasarvisen ja vaaleanharmaan hirvaan. Sinisilmä ihastui oitis tähän upeaan ilmestykseen, ja seuraavana syksynä se tulikin tiineeksi tälle, tosin puoliksi pakotettuna. Kaamos ei kuitenkaan huomannut kantavuuttaan, sillä vaikka se tiedostikin tekonsa erittäin hyvin, se tuudittautui ajatukseen, ettei mitään oltu laitettu alulle. Vasta kevään alkaessa, kun vatsa näytti alkavan kasvamaan, siihen iski järkyttävä paniikki. Tulevan vasan isää ei niinä aikoina näkynyt juuri ollenkaan, se puuhaili paljon omiaan ja kohteli Kaamosta muutenkin kylmästi, vaikkakin ajoittain se osoitti tälle salassa kiintymystään, jottei menettäisi mahdollista vahvaa nuorukaista jota tämä naaras odotti.

Kun sen vaisto kertoi keskellä yötä, että nyt se tulisi alkamaan, haparoivin askelin se lähti omistushaluisen uroksen luota, meni makaamaan kuunvalossa erään tyhjän, korkeaheinäisen pellon reunaan ja silloin tuskaisa synnytys alkoi. Aamu oli jo lähes sarastamassa, sen ensisäteet hakeutuivat taivaankanteen, ja juuri kun esikoinen oli nähnyt valon ensimmäistä kertaa, suunnattoman paniikin valtaan ajautunut Kaamos tuli potkaisseeksi sen hengiltä. Se nousi, hoiperteli äkkiä veljiensä luokse, eikä enää katsonut taakse. Se ei koskaan saanut tietää, miten vasalle loppujen lopuksi tapahtui - kuoliko se sittenkään, löysikö joku sen - mutta tärkeintä oli, että kukaan ei koskaan saanut tietää asiasta. Tämä tapahtuma kummitteli pitkän aikaa ja kummittelee yhä ajoittain naaraan mielessä, ja se sai Kaamoksen muuttumaan hivenen synkemmäksi ja henkisesti etäisemmäksi: mutta silloin samalla naaras myös rupesi liimautumaan yhä tiiviimmin veljiinsä ja ystäviinsä, eikä osannut olla enää yksin.

Ahdistuksesta ja traumoistaan kärsien Kaamos yritti jatkaa elämäänsä ja hiljalleen sulki tapahtuman mielestään. Se ei halunnut enää koskaan nähdä tätä kuolleen vasansa isää, ja siksi se sepitti eräille ystävilleen, kuinka tuo vaaleanharmaa oli julkeasti hyväksikäyttänyt tätä, ja se meni täydestä. Yhteistuumin sarvipää häädettiin kauas pois Häivähdyksen metsiltä, eikä siitä sen koommin enää kuultu, joka helpotti Kaamoksen elämää huomattavasti.

Piikkilanka-arvet juontavat juurensa erääseen myöhäiseen iltaan, jota Kaamos parhaillaan oli viettämässä ihmisasutuksen lähellä, syrjäisellä niityllä kuusipäisen porukan kanssa. Huonoksi onnekseen ne olivat joutuneet susilauman saartamiksi, jolloin paniikissa saaliseläimet lähtivät juoksemaan jokainen omaan suuntaansa. Täysikasvuisiin uroksiin verrattuna Kaamos oli noista heiveröisimmän ja helpoimman saaliin näköinen, joten neljä petoa lähtivät jahtaamaan naarasta, joka pinkoi ihmisasutusta kohti minkä jaloistaan pääsi. Erään aidan kohdalla se tunsi, kuinka yksi niistä upotti hampaansa tuon kintereeseen, mutta naaras juuri ja juuri pääsi loikkaamaan aidan yli - tosin senkin seuraukset olivat tuhoisat. Se ei ollut huomannut aidan päälle punottua piikkilankaa, jonka jättämät arvet ovat vieläkin nähtävissä. Kun petoeläimet jättivät kauriin rauhaan, se vertavuotavaa takastaan nilkuttaen lähti takaisin lauman luokse. Tämä ei kuitenkaan opettanut jännitystä haalivalle naaraalle varovaisuutta sen enempää kuin mikään muukaan kokemus, se ainoastaan tasasi tilanteensa ja käsitteli kaiken taaksejääneen, kunnes sai luotua uuden pohjan olemassaololleen ja jatkoi omaa, yllätystentäyteistä elämäänsä.

04.08.13: Luonne päivitetty ja menneisyys uudelleenkirjoitettu.