Dakota

Perustiedot

Nimi » Dakota
Sukupuoli » Naaras
Ikä » 3 vuotta
Lauma » Pohjoisen metsän lauma
Asema »Ei mitään erityistä asemaa
Roolipelaaja »Lucifer

• Seuranhaku

ULKONÄKÖ

Ulkonäöltään Dakota on siro ja hyvin neitimäinen olemus näkyy jo pelkässä kävelytyylissä, tosin tätä hän ei luonteeltaan ole. Sirot jalat kannattelevat hyvin melko kevyttä ruumista, mutta ei Dakota silti mikään sätkynukke ole. Linjakas ja ns. huolliteltu keho, on silti vahva. Hyvä kunto takaa sen, että naaras jaksaa juosta pitempiäkin matkoja jos vaara yllättää. Vahvat jalat myös jaksavat ponnistaa mahdollisten esteiden yli, kuten kaatuineiden puunrunkojen yms.

Dakotan turkki taas on kauttaaltaan tummanruskeä väritykseltään. Vain kasvojen alueella on pieniä kohtia vaalean ruskeaa, sekä hännässä. Pehmeän tuntuinen turkki suojaa hyvin sadekeleiltä ja tarjoaa lämpöä kylminä talvina. Turkki ei kuitenkan tuo suojaväriä talvisin, mutta syksyisin se voi sekoittua maaston värityksen kanssa. Vettä karva, ehkä hylkii hieman, mutta ei se kuitenkaan lopputtomiin pidä kuivana. Naaraan silmät ovat pehmeän ruskeat väriltään, jotka tuovat hänen kasvoilleen lämpimän olemuksen.

LUONNE

Toisena päivänä toisenlainen ja toisena toinen, on Dakotan " motto ". Lausahdus kuvastaa hyvin naaraan värikästä persoonaa. Tarkat suunnitelmat ja määrätietoisuus ovat tämän neidin pääpiirteet. Dakotalla on aina jokin suunnitelma ja päämäärä mihin hän pyrkii pääsemään. Miellyttävään lopputulokseen päästyään hän melkein kuin säteilee onnesta ja saavutuksen tunteestaan ! Jos taas käy toisin ja suunnitelmien mukainen toiminta epäonnistuu, hän on sen jälkeen oikea myrskynmerkki. Vihainen ja äksyilevä naaras on silloin huonointa seuraa mitä voisit hakeakkaan. Silloin on turha edes kuvitellakkaan pyytävänsä palvelusta tai apua, koska vastaus on jyrkkä ei. Huonolla tuulella ollessaan Dakota jättää sinut omilleen ja on kuin ei olisikaan jos yrität saada hänen mielensä muuttumaan. Melkoisen hiljainenkin hän on luonteeltaan, eikä keskustelun aloittaminen ole siis Dakotan lempi puuhaa. Ajatukset tuo pitää usein omana tietonaan, eikä tykkää avautua tuntemattomille. Toisinaan naaras on avoimempi kuin yleensä ja saattaa kertoa helpommin jos jokin painaa mieltä. Näinä hyvinä päivinä hän on myös huolehtivaisempi ja saattaa jopa tarjoutua vapaaehtoisesti auttamaan. Näitä hyviä hetkiä kuitenkin tulee vain sillointällöin, eli ei muut niistä kovin usein pääse nauttimaan. Suuttuessaan Dakota on tulinen ja ei ujostele sanoa asioitaan suoraan. Vihaisena hän varmasti haukkuu monet lyttyyn ja ei ajattele muiden tunteita. Jos onnisut suututtamaan Dakotan, joka hyvin helpostikkin tapahtuu, niin anteeksi anto ei aina auta. Pitkävihaisuutensa takia naaras ei anna helpolla anteeksi. Voi kestää päiviä, ellei viikkojakin, ennen kuin anteeksti antoa voi edes miettiä ja jos onnistuu lepyttelemään Dakotan, niin anteeksi annonkin jälkeen voi kestää hetki ennenkuin hänen kanssaan on taas puheväleissä.

Dakotan luottamusta ei voiteta yhdellä flirttailevalla katseella, vaan siihen tarvitaan jokin pohja josta edes lähteä luomaan aluksi ystävyyttä tai jonkinlaista juttukaveria suurempaa suhdetta. Ongelmallista luottamuksen voittamisessa Dakotan suhteen on se, että naaras ei halua avautua henkilöille joita hän ei tunne. Pohjan luominen on tämän takia usein melko hankalaa, koska mitään tietoja ei ole heti saatavissa. Alkuun pitää vain tyytyä tutustumaan päällisin puolin hänen luonteeseensa ja selvittää kuinka edetä. Kärsivällisyys on tässä tapauksessa ehdoton tai muuten jää ilman mitään. Kun Dakotaa hiljalleen alkaa oppia tuntemaan ja hän alkaa uskoa siihen, että olet ihan hyvä tyyppi, niin siitä se vihdoin alkaa lähteä. Jonain päivänä saat tietää mitä hänen mielessään liikkuu ! Jos et ihan heti kaikkea, niin vähitellen. Pitää vain jaksaa odottaa.

MENNEISYYS

Oli jo loppu kesä kun Dakota vihdoin ilmestyi maailmaan, sisaruksensa kanssa. Ilta-auringon viimeiset säteet kerkisivät lämmittää vielä hetken noiden pienten peuravasojen turkkia, kunnes oli aika vetäytyä heinikkojen suojiin yön ajaksi. Vielä tällöin kaikki oli hyvin ..

Kului muutama viikko ja pienokaiset olivat jo hieman kasvaneet. He olivat nyt emänsä silmäteriä, eikä tuo päästänyt heitä hetkeksikään silmistään. Olihan hänenkin kuitenkin joskus lähdettävä etsimään parempia laidunpaikkoja. Niinpä pienokaiset ja Dakotan emä lähtivät kohti parempia laidunpaikkoja. Matka oli pitkä ja uuvuttava, varsinkin kun oli varottava mahdollisia petoja jotka saattaisivat viedä hengen heiltä kaikilta. Oli myös otettava huomioon se, että eiväthän pienet jaksaisi kovin pitkiä matkoja kerralla. Yöt alkoivat olla jo viileitä ja kylmä syksy oli pian lähellä. Parempi laidunpaikka ei olisi kuin päivän matkan päässä, mutta ei Dakotan emä sitä enää nähnyt ..
Heidän huomaamattaan heitä oli varjostanut jo pitkää susilauma, joka lopulta näki tilaisuutensa koittaneen, kun matka oli saanut emänkin jo uuvuksiin. Sudet riistivät ankarasti Dakotan sisaruksen ja hänen emänsä hengen, hänen paetessaan pensaikkojen suojiin.

Pieni peuranvasa ei tiennyt missä oli tai minne mennä. Hän oli aivan yksin, vailla turvaa ja huolenpitoa. Kylmä syksy enteili ankaraa talvea, joka melkein riisti Dakotan hengen. Kun kevät auringon säteet vihdoin alkoivat sulattaa lumea ja jäätä, pelottavan laiha nuori peura yritti viimeisillä voimillaan selviytyä. Onneksi heinät ja kasvit kukoistivat vehreänä kevään jälkeen runsaina, joten ei ollut kovin vaikeaa hankkia ravintoa. Kesti kuitenkin kauan ennenkuin naaras sai painonsa ja energiansa takaisin. Tämä kokemus on jäänyt kummittelemaan iäksi hänen mielensä, eikä se tule koskaan sieltä katoamaan.

Extra
- Ensimmäinen hahmoni Häivähdyksessä
- Luonne tulee luultavasti jossain vaiheessa muokkautumaan hieman


Tiedot © Lucifer
Kopiointi kielletty ~