Merla

Themesong» Johanna Kurkela - Perhonen
https://www.youtube.com/watch?v=gDnX0Qnfi2s

Nimi» Merla
Lempinimi» -
Sukupuoli» Naaras
Ikä» 6 vuotias

Sukupuuta» Isä: Viktor, Emä: Hydra,
Sisko: Efiera, Sisarenpoika: Farien
Oma jälkikasvu» Ei ole, ainakaan vielä

Lauma» Eteläinen
Asema» Asematon

Luonne» Merla on luonteeltaan arka ja varautunut naaras. Tuolla on melko raaka menneisyys takanaan mikä on tehnyt tuosta erityisesti uroksia kohtaan varautuneen ja ennakkoluuloisen. Merla viihtyy mieluummin omissa oloissaan ja tuo tuntee olonsa turvalliseksi kadotessaan lauman massaan.. Merla ei halua herättää huomiota ja monella onkin tästä naaraasta melko hengetön mielikuva.
Merla ei kenties vaikuta sellaiselta kiinnostavalta yksilöltä vaan "peruskauralta", yhdeltä lauman jäseneltä joka vain on, mutta jos onnistuu saamaan kontaktin Merlaan, voi todeta että naaraasta löytyy muutakin kuin vain tuo harmaa hiirulainen minkä ulkokuori antaa näyttää. Merlalta löytyy huumorintajua ja tuon kanssa pystyy juttelemaan henkeviä vaikka yön ylitse. Naaraalla on hyviä näkökantoja ja tuo on pohdiskeleva yksilö jolta löytyy omat vahvat mielipiteensä - vaikkei Merla niitä kenties kovinkaan julki tuo.

Ulkonäkö» Merlan pohjavärinä toimii tuo usvaisen harmaa jossa on häivähdys hopeaa. Naaraan karvapeitettä on koristeltu valkoisin & mustin merkein. Tuon kaula ja vatsanalus on aina hännän alustaan asti valkoista. Myös raajojen sisäsyrjää täydentää pumpulisen valkoinen karva. Naaraan kirkkaan vaaleiden silmien ympärystät on myös valkoista kuin "maskina". Suuret ulospäin suuntautuvat korvat ovat hieman tummempaa harmaata kuin muu pohjaväri, liki mustaan taittuen. Tuon selkää kirjoo musta siima aina hännän selkämykseen asti. Naaraan rungolla, molemmin puolin kylkiä on yksittäisiä valkoisia täpliä, kuin myös tuon poskipäilläkin.

Rakenteeltaan Merla on sopusuhtainen naaras, kun luonto on peuran ravinnolle parhaimmillaan, on Merlan runko jopa hieman urosmaisen lihaksikas. Tuon raajat ovat pitkät mutta eivät kuitenkaan mitkään sorjan henot vaan jäntevät ja terveen näköiset.

Säkäkorkeus» 110cm.
Ruumiin pituus» 155cm.
Elopaino» 80kg.

Menneisyys» Merla syntyi kaukana nykyisestä olinpaikastaan ja tuon peurankielessä onkin oma eksoottinen vivahteensa, mikä saattanee tuntemattoman korvaan särähtää oudosti, terävänä aksenttina. Naaras on kuitenkin putipuhdas valkohäntäpeura, tuo vain on kulkenut pitkän matkan päästä ja vieraat maat ovat muovanneet naaraasta "vierasmaalaisen" oloisen. Merla syntyi suureen laumaan, jokseenkin melko arvottomalle peura-pariskunnalle, Viktorille ja Hydralle. Merla ei ollut pariskunnan ainokainen, vaan nuo saivat kaksoset. Hopeisen harmaa vasa sai nimekseen Merla ja tummemman harmaa nimen Efiera.
Vasojen elämän alkutaival ei ollut mitään ruusuista. Lauman silloinen lempeä johtaja Gustaf syöstiin vallasta ja johtoon nousi itseään siniveriseksi kutsuva Lordi Balroc. Mikään Lordi tuo ei tosiaankaan ollut, mutta mielenterveydeltään järkkynyt hurjapää joka oman väkivahvojen "muskettisotureidensa" avulla ryhtyi kukistamaan laumaa. Jälkikasvu tuhottiin ja muut urokset tapettiin armoa antamatta. Vain naaraat saivat pitää henkensä, vaikka moni olisikin mieluusti kuollut kuin jäänyt Balrocin armoille.

Kun Balroc ryhtyi joukkoineen lahtaamaan lauman "likaista verta", Viktor ja Hydra onnistuivat pelastamaan pienokaisensa tuon julman hirvaan hirmuteolta. Efiera ja Merla saivat pitää henkensä, piiloutuen kahden päivän ajaksi suuren tammen juurien alle onkaloon. Heidän vanhempiensa kohtalo ei ollut yhtä kaunis. Viktor puolusti rakkaintaan Hydraa viimeiseen hengenvetoonsa asti.. Hydra ei kestänyt puolisonsa kuolemaa ja tuo onnistui karkaamaan Balrocin kaartilaisten otteista, tuon nelistäen rämeelle, suureen suonsilmään hukuttautuen..

Parin päivän päästä metsässä hiljeni, uskaltautuivat Merla ja Efiera esiin piilostaan. Ensilumi satoi juuri maahan, peittäen alleen lukuisat ruhot joita pitkin metsää lepäsi.. Efiera oli sisaruksista se vahvempi tässä vaiheessa ja tuo otti ohjat käsiinsä. Kaksi nuorikkoa lähti etsimään itselleen uutta asuinseutua, kauas Balrocin vallan alta..

Vuosikkaiksi asti siskokset kulkivat yhdessä, kunnes Efiera sanoi haluavansa lähteä omilleen. Arempana yksilönä Merlalle tämä oli järkyttävä tieto ja suuri maailma pelotti siskoksista heikompaa. Efieran sydän oli mustunut kaikesta siitä mitä tuo oli nähnyt, eikä Merla ollut pitkään aikaan enää saanut nähdä sitä rakasta siskoaan.. Se entinen, aito Efiera oli kuollut samalla kun heidän vanhempansa olivat kuolleet.. Merla tyytyi kohtaloonsa ja tuo katseli kyynel silmäkulmastaan vierien kuinka tummemman harmaa sisko asteli täydenkuun kelmeän valon turvin metsän syövereihin, kadoten ikiajoiksi omille teilleen.
Alkuaika yksinoloa oli Merlalle vaikeaa. Tuo oli oppinut turvautumaan osaavampaan siskoonsa ja nyt tuo joutui opettelemaan pärjäämään yksin. Monet itkut Merla ehti seuraavien kuukausien aikana tirauttamaan mutta kuin ihmeenkaupalla nuori naaras selvisi julman talven ylitse.

Kevään saapuessa tuohon suureen metsään jossa Merlakin oli talvensa elänyt, sattui Merla löytämään tiensä pohjoisempaan metsän päähän, jossa suuren vuoren kupeeseen syntyneen laakson suojissa asui pieni mutta elinvoimainen peuralauma. Merla pääsi tuon jäseneksi ja viettikin elämästään neljä vuotta tuossa laumassa. Viimeiset muistot tuosta 15 peuran laumasta ovat pinttyneet Merlan mieleen ikiajoiksi: metsästäjät olivat päässeet perille tuosta peuralaumasta ja syksyn tullen, metsästyksen alkaessa he lahtasivat lauman kuin muurahaisia liiskaten. Merla ja pari muuta yksilöä onnistui selviämään ylitse metsästyskauden, mutta tuon pienen, perheeltä tuntuneen lauman historia oli saapunut päätöspisteeseensä.

Nykytilanne» Tätä nykyä Merla on asettunut aloilleen Häivähdyksen metsään, Eteläisen lauman alueille. Kyseiseen laumaan naaras itsekin kuuluu, lukeutuen tavallisen laumalaisen rooliin eli asemattomaksi. Merla on tyytyväinen tuohon ja arka, hiljaisempi naaras viihtyykin hieman harmaana, lauman massan sekaan katoavana yksilönä.

Roolipelaaja» Nevergreen