Halla

TIEDOT

NIMI Halla
KUTSUMANIMI Halla
SUKUPUOLI Uros
IKÄ 4,5 vuotta
LAJI Valkohäntäpeura
LAUMA Pohjoinen
ASEMA Johtajan koura

» [url=haivahdys.foorumini.com/t443-haikon-hahmojen-aikajanat-910]AIKAJANA[/url]
» SUHTEET

PELAAJA Haiko
LUONTIPÄIVÄ 26.08.12


ULKONÄKÖ

SÄKÄ n. 117 cm
PAINO 125 kg
RUUMIINPITUUS 171 cm

Kuva
©. Varpus ♥

Kuva
©. Bittersweet ♥

Hallan ylväs olemus huokuu jo heti ensikättelyssä kylmää tyyneyttä, päättäväistä määrätietoisuutta ja itsevarmuutta. Säkäkorkeutta sille on kertynyt reilun sadan ja seitsemäntoista senttimetin edestä, joista jokaisen se kantaa jalolla ylpeydellään, ja tarpeeksi painoa suhteessa muuhun kehoonsa. Se on kehonrakenteeltaan joskin maskuliininen ja vahvarunkoinen, ja painosta suurimman osan kattavatkin ryhdikkäässä kropassa värähtelevät, erittäin kuntoon treenatut lihakset. Atleettinen mutta juoksemiseenkin soveltuva, virtaviivainen kehonrakenne yhdistettynä kauriseläimelle tyypillisiin raajoihin ja haalistuneeseen katseeseen luo omalla tavalla tyylikkään vaikutelman.

Uroksen turkki on väriltään puhtaanvalkoinen, joka voi herättää toisissa mielenkiintoa kuin oudoksuntaakin erottuvuutensa vuoksi. Sen laatu on poikkeuksellisen villava ja pehmeä, joka on soveltunut myös hieman viileämpiinkin olosuhteisiin, mutta auringonvaloa hylkivän värityksen takia kesälläkään olo ei muutu helposti liian tukalaksi. Pimeyden keskellä eläin suorastaan hohtaa ja maastoutuminen voi silloin käydä mahdottomaksi, kun taas lumeen se sulautuu jopa salakavalasti, ja siksi talvi on siltä kannalta arktisen näköiselle peuralle parempaa aikaa. Silmät ovat albiinolle tyypilliset, väriltään verenpunan sijasta hyvin haalistuneen punaiset ja viirupupilliset, mutta useimmiten katsetta voisi kuvailla enimmäkseen sanoilla välinpitämätön mutta kiehtovan kylmä. Sillä on epäilemättä komea, useampipiikkinen, luunvalkea hankokruunu jonka väri on on kuin vaalean ja beigen välimuoto, ja nuo vahvat sarvet soveltuvat erittäin hyvin muiden kanssa puskemiseen, murtumatta järin helposti.

LUONNE

Määrätietoista itsevarmuutta, ylväyttä ja mystiikkaa säihkyvä Halla on omalla tavallaan kiehtova otus, tutustumisenkin arvoinen persoona. Se on pintapuolisesti hillitty ja järkevä yksilö, mutta ei ole siltikään menettänyt sitä tietynlaista rämäpäisyyttään, joka ilmenee vähän eri tilanteissa. Hallan käyttäytyminen määräytyykin yleensä pitkälti seuran mukaan, sillä siinä missä uusia tuttavuuksia kohtaan uros pyrkii aina aluksi olemaan kohtelias ja saattaa jättää itsestään jopa hieman etäisenkin, hiljaista arvokkuutta mutta samaan aikaan kujeilevaa ilkikurisuutta huokuvan kuvan, tutumpien tai läheisempien henkilöiden seurassa siitä kuoriutuu avoimempi ja hyvin huumorintajuinen persoonallisuus. Halla on enemmänkin itsenäinen yksilö, joka viihtyy niin omissa oloissaankin, mutta sille päälle sattuessaan viihtyy se myös lajitovereidensakin keskuudessa. Etenkin muiden sarvipäiden seura muuttaa monesti uroksen käytöksen kaltaisekseen, jolloin se voi lähteä äänekkäästi mukaan erilaisiin hullutuksiin ihmisten kotipihoille tunkemisesta rentomielisiin puskuotteluihin, tosin yhä oman arvonsa tuntien ja kuitenkaan saattamatta itseään naurunalaiseksi. Se ei yleensä aloita haastamaan riitaa tahallaan tai suorastaan hiero muiden urosten naamaa omaan egoonsa, jollei pientä ja enemmänkin leikkimielistä, "miestenkeskeistä" päin naamaa vittuilua sitten lasketa.

Tietynlainen jääräpäisyys on myös yksi hallitseva piirre albiinon persoonassa, joka on ollut sillä pienestä pitäen eikä ole neljän vuoden myötä kadonnut mihinkään. Vaikka Halla onkin enemmän oman itsensä herra, se silti pyrkii kunnioittamaan ylempiä auktoriteetteja, mutta vastapainoksi vaatii myös niiltä hyvää kohtelua, ja siksi ei lainkaan hyväksy sitä, jos joku toinen yrittää käskytellä tätä liikaakin mielensä mukaan. Se ei nöyristele tai kumartele ketään eikä ole jatkuvasti mielistelemässä, vaan osoittaa kunnioituksensa omalla tavallaan, rehdillä käytöksellään ja varmalla lojaaliudellaan. Hallan luottamukseen on kuitenkin vain yksi mahdollisuus, sillä jos sen kerran pettää, sitä ei luultavasti koskaan tule saamaan sataprosenttisena takaisin.

Hallalla on yleensä kylmä pää ja korkea itsehillintä tilanteessa kuin tilanteessa. Uros ei yleensä alennu haukkumaan muita pystyyn tai ole heti sarvineen kimpussa, vaikka jonkun naama pistäisikin ärsyttämään keskivertoa enemmän, vaan se käyttää monesti järkeään ristiriitatilanteissa; toisinaan saattaa sortua ärsyttämiseen ja pistäviin sanoihin. Se ei loukkaannu kovinkaan helposti, koska sillä on tapana halveksua tällaisia peuroja ja siten jättää ne omaan arvoonsa, mutta jos Halla syystä tai toisesta polttaa hermonsa, kannattaa sen aiheuttajan pysytellä kaukana näköpiiristä. Naarasta Halla ei kuitenkaan ole koskaan satuttanut, ainakaan fyysisesti, ärsyttivät ne sitä kuinka paljon tahansa, sillä se tietää sarvettomien olevan puolustuskyvyttömiä itseensä nähden.

MENNEISYYS

Halla oli yksi niistä peräti kolmesta uroksesta, jotka syntyivät Häivähdyksen kuulaaseen loppukevääseen, varjoisan heinikon suojiin. Poikueessa oli ennätysmäärä vasoja, ja ei ihmekään, että niiden synnyttämisen jälkeen nuori emo oli hyvin uupunut. Onnekseen tämä kaurisperhe kuului Pohjoisen metsän laumaan, eikä näin ollen vahvan mutta rajallisen määrän silmiä omaavan emän tarvinnut huolehtia jälkikasvustaan täysin yksin: kaikki pitivät yhtä ja suojelivat muiden vasoja kaikenlaisilta uhkilta siinä missä omiaankin. Ensimmäiset elinviikot sujuivatkin lauman tuoman turvan myötä todella hyvin, täysin ilman mitään vaarallisten petojen kohtaamista, ja pian veljekset olivat jo kasvaneet tarpeeksi vahvoiksi nuorukaisiksi, jotta ne pääsivät pinkomaan omien raajojensa tukemina. Siinä iässä albiinoudellaan hieman ihmetystä herättänyt Halla rakasti todella paljon veljiensä kuin muidenkin ikäistensä kanssa riekkumista, joka muokkasi siitä vahvan, hyväkuntoisen, nuoren peuran.

Kun ensimmäinen ja toinenkin talvi oltiin ohitettu ja kolmas oli tuloillaan, veljekset olivat kasvaneet jo huomattavasti. Syksystä keskitalveen kestävään metsästysaikaan kaikki urokset olivat hyvinkin suuressa vaarassa, sillä metsästäjät janosivat niiden komeita sarvia, hienopiirteisiä kalloja ja upeita turkkeja. Halla tai hänen veljensä eivät kuitenkaan koskaan saaneet ihmisten luodista, vaikka se on ollut monesti hyvin lähellä - sen sijaan albiinon lähipiirissä olleita kavereita on jäänyt ihmisen tulilinjalle. Aikuisemmalla iällä Halla on oppinut välttämään kaksijalkaista ja on edelleen joutunut kohtaamisiin niiden kanssa useampaankin otteeseen, mutta selvinnyt aina lähestulkoon kokonaan vammoitta.

SUKU

ISÄ -
EMÄ -
SISARUKSET - [♂], - [♂]

JÄLKELÄISET
- Kuunkajo [e. Lumililja]
- Huurre [e. Lumililja]

MUUTA

» Halla on ensimmäinen hahmoni Häivähdyksessä, ja samalla ensimmäinen peurahahmo jonka olen ikinä tehnyt.
» Halla on ikävaiheeltaan aikuinen, ihmisissä jotain 20-30 ikävuoden väliltä.
» Kantaa albiino-geeniä luultavasti tuleville jälkeläisilleenkin periytyväksi.
» Vanhat tiedot on yhä nähtävissä vanhalta foorumilta.
» Hallalla on myös aikaisempia (npc) vasoja, joiden kanssa se ei kuitenkaan ole tekemisissä.