Loska

Nimi: Loska
Sukupuoli: Uros
Ikä: 2 vuotias
Laji: Valkohäntäpeura
Lauma: Etelä
Asema: Asematon
Roolipelaaja: Hilbo
~~~~~~~~~~~~~~~
Nuori, hintelä uros on vaatimaton ilmestys. Se on harmittoman oloinen, eikä vieläkään hallitse kehoaan kunnolla. Nuorukaisen kaula on tavattoman kapea, hänen päänsä on pitkänomainen kolmio ja isot korvat ovat jatkuvasti höröllä. Uroksella on pitkät ja laihat koivet, eikä hän vielä omista jos laisinkaan lihaksia taikka mahaa. Hänen häntänsä on pitkä ja alta pörheä.
Loska omaa perimänsä kautta vähemmän testosteronia kuin normaalisti uroksen kuuluisi, minkä vuoksi miehiset piirteet eivät koskaan tule kehittymään kunnolla. Hänestä ei kannata toivoa mitään metsän ruhtinasta, sillä Loska jää vielä korkeudeltakin keskimääräistä matalammaksi. Sarvikruunukin on hidaskasvuinen, eikä parhaimmallakaan ravinnolla yllä kuin vain pieneksi kolmikärkiseksi.
Loskan silmät ovat suuret ja eloisat, väriltään tummanharmaat. Hänen silmänripsensä ovat hyvin erottuvat ja tummat, antaen katseelle viattoman ilmeen.

Väritykseltään Loska on lämpimän harmaa ja piebald merkkinen. Värivirhe näkyy suurina valkoisina laikkuina takapuolessa ja rintakehässä. Lisäksi keskiruumista peittää eteläisen lauman tavaramerkki, eli selkeät valkoiset laikut, joita hänellä on paljon tasaisena kuviointina. Loskan häntä on piebald-laikun ulkopuolella, joten siinä näkyy päälläpäin vähän kauriin yleistä väriä ja se on kärjestä tummanharmaa. Koko hännän alapuoli on lumenvalkoienen kuten normaalisti. Loskan mahassa ja sisäreisissä on häivytetysti vaaleampaa väriä kehon yleisväriin nähden.
Loskan jalat ovat alhaalta hieman tummempaa harmaata, ja sorkat ovat lähes samanväriset, joskin hiukan kylmemmän sävyiset harmaat.
Kasvoissa Loskalla on myös valkoista kuviota silmien alla, kulmissa ja häivytetysti kuonossa. Loskan korvan ympärykset ovat haalean ruskeat ulkoreunasta, ja korvien sisustat ovat valkoiset. Nenänpää on lämmin tummanharmaa, eikä suun ympärillä ole muita kuvioita.
Sarvet ovat murretun ruskeat, niiden nukka on hieman haaleampaa sävyä.

Väritys, sarvet ja rakenne

~~~~~~~~~~~~~~~
Loska on luonteeltaan reipas ja toiveikas. Hän on aavistuksen verran ujo ja tuntee perhosia mahassaan ennen suurempia tekoja, mutta on päättäväinen ja kokeilunhaluinen, joten ei anna epäröinnin estellä.
Hän on usein hyväntuulinen ja sosiaalinen, mutta voi olla melko kömpelö töksäyttelijä. Loska yrittää antaa itsestään fiksun kuvan, mutta on aika ankara itselleen ja miettiikin sanomisiaan jälkeenpäin häpeillen. Kyllä häneltä älliä löytyy, eikä ole mikään tyhmänrohkea. Hän mielummin pohtii haasteet läpi ennen yrittämistä ja epäonnistumista.
Loska ei myöskään ole kovin fyysinen henkilö, sillä oma keho ei ole kovin hyvin hallussa ja muutenkin rymistely vaikuttaa hänestä epämiellyttävältä. Kyllä niityllä loikkiminen ja hyväntahtoinen hippaleikki menettelee, mutta kaikista mukavinta Loskasta on rauhallinen käppäileminen ja luonnon ihmettely. Taisteluun hän ei ole vielä kertaakaan joutunut ja sitä karttaakin vain niin pitkään kuin pystyy. Hänen sarvensa ovat normaalia pitempään nukan peitossa, sillä hän ei niitä paljoa teroittele.
Loska on luonnonläheinen ja sielukas ekstrovertti.  Hän pitää seurasta ja liikkuu mielummin muiden kanssa, sillä hän kokee olonsa paljon turvallisemmaksi näin. Oman lauman seura on parasta, ja ulkopuolisiin hän suhtautuukin varautuneesti ja mielummin kohtaa sellaisen jonkun tutun kanssa. Vieraan tavatessaan hän koettaa antaa itsestään urheamman kuvan kuin mitä on, vaikka yhdistettynä ulkonäköönsä se voi vaikuttaa vain huvittavalta. Loska ei kuitenkaan siedä vähättelyä tai pilkkaamista, antamalla usein takaisin samalla mitalla, toki vain sanallisesti.
Uhkaavissa tilanteissa hän ottaa jalat alleen ja etsiytyy muiden seuraan, eikä edes yritä luottaa vaatimattomaan sarvivarustukseensa. Terävillä sorkillaan hän kyllä osaa huitoa, jos jotenkin on pakko puolustautua.
Loskalla ei ole paljoakaan kehollisia haluja ja muutenkin hän on tosi leppoisa hormoniensa takia. Kyllä hän pystyy myöntämään ihailevansa voimakkaita ja kookkaita uroksia, muttei ole katkera verratessaan itseään niihin. Enemmänkin kunnon urokset ovat hänestä kiehtovia, ja hän seuraa mielenkiinnolla niiden kaksintaisteluja kuten kuka vain naaraskin tekisi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö hän olisi naaraista kiinnostunut romanttisesti. Loska ei oikeastaan mieti näitä asioita paljoa, eikä välitä sellaisista asioista kuin suuntautuminen. Ainakaan vielä hän ei ole kokenut ihastumista, muttei omaa minkäänlaisia esteitä sellaisen tapahtumiselle.

Kaiken kaikkiaan Loska on eloisa ja kaikesta kiinnostunut nuorukainen, joka tulee hyvin toimeen lempeiden yksilöiden kanssa, mutta miksei villimpienkin. Loska ei ole pitkään aikaan saanut touhuta oikein kunnolla ja juosta kenenkään seurassa, ja nuorukaisesta saa hyvänpäiväntutun varmasti kuka vain, ja tosiystävän sellainen, joka todella välittää takaisin.

~~~~~~~~~~~~~~~
Loska syntyi Häivähdyksen metsän keskipaikkeille pieneen kuuden hengen naaraslaumaan, joka koostui kahdesta vanhuksesta, näiden aikuisista tyttäristä (joista toinen oli Loskan emo), ja kahdesta vasasta. Heidän isistään ei ollut tietoa, mutta hänen äitinsä ja muut naaraat pitivät poikasista hyvää huolta, joten ei Loska sillä itseään vaivannut. Lauma kutsui itseään perheeksi, ja käytännön nimissä vasat kutsuivat toisiaan serkuiksi, vaikkeivät sukua toisilleen ollutkaan.

Loskan serkut olivat häntä vanhempia, ja kypsyivät nopeasti, kyllästyen Loskan energisyyteen ja jatkuvaan huomionkaipuuseen melko varhain. Poika saikin paljolti viihdyttää itseään, ellei sitten äiti innostunut hyppelehtimään hänen kanssaan turvallisessa ympäristössä.
Loska oli usein perheensä ympäröimänä, eikä missään nimessä halunnut jäädä jälkeen tai eksyä heistä. Onneksi emo opetti hänelle paljon asioita ja tutustutti hänet luonnon ihmeisiin, lähes aina kun muu porukka ei jaksanut lähteä tutkimaan ympäristöä.

Emo oli hyvin ylpeä jälkeläisestään, kannustaen tuota olemaan ulospäinsuuntautunut ja kiltti. Hän tahtoi kasvattaa tuosta itsenäisemmän, joten alkoi torjumaan hänen leikkipyyntöjään useammin ja kehumaan häntä hänen itsenäisistä teoistaan. Loska ei kuitenkaan viihtynyt yksin, joten etsiytyi lauman vanhusten seuraan yhä useammin, vaikkei kovin tapahtumarikasta heidän kanssaan oleskelu ollutkaan. Näin Loska myös oppi rauhallisuutta ja nauttimaan hiljaisuudesta.

Ensimmäisenä elinvuotenaan, hänen vartuttuaan lähes täysikasvuiseksi, Loskan sarvet jäivät ihan pieniksi nypyiksi. Kukaan ei oikeastaan pitänyt häntä uroksena, vaan kohteli häntä kuten muitakin perheenjäseniä. Loska kokikin olevansa ihan samanlainen kuin muut, eikä käynyt läpi suurta murrosikää.
Toisen uroksen Loska näkikin vasta perhelauman vaellettua etsimään sulhasia etelästä. Vanhimmat naaraat jäivät kahdestaan matkasta jälkeen kertoen olevansa liian iäkkäitä matkusteluun saatika enää poikimiseen. Heidät hyvästeltiin haikein tunnelmin, sillä kaurisvanhukset tuskin eläisivät näkemään seuraavia pienokaisia. Loskalle varsinkin eroaminen oli rankkaa, sillä hänestä oli tullut hyvin läheinen vanhuksien kanssa. He kuitenkin kertoivat Loskalle, että tulisivat aina olemaan hänen tukenaan kun hän sitä kaipaisi. He kuulisivat kaiken mitä yötaivaalle kuiskaa. Nämä sanat saivat pojan hymysuin seuraamaan laumaa ja jättämään vanhat ystävänsä keskenään.
Etelässä Loskan toinen serkku oli ensimmäinen joka löysi kumppanin, ja nuorukainen joutui todistamaan myös äitinsä kiinnostuksen uuteen urokseen. Tuon serkun äiti oli se, joka otti puheeksi Loskan sukupuolen ja kysyikin tältä, etteikö oman naaraan etsiminen kiinnostaisi häntä. Loskan äiti otti tämän haasteena ja yrittikin vihjaillen innostaa poikaansa oman perheen perustamiseen. Loska oli ihan kujalla tästä, eikä oikeastaan ymmärtänyt mitä emo ajoi takaa.
Kun hänen äitinsä tuli taas tiineeksi, naaras ehdotti pojalleen etelän suureen laumaan liittymistä. Hän kertoi kuulleensa tästä urokselta, joka siitti hänen uuden vasansa. Loska oli aluksi ajatusta vastaan ja tunsi olevansa torjuttu, mutta pitkään mietittyään tuli kertomaan perheelleen lähtevänsä. Hän oli iloinen ja toiveikas uusien tuttavuuksien tapaamisesta. Oma iso lauma tuntui pysyvämmältä kuin hajanainen perhe, jossa ei edes ollut uroksia. Loska hyvästeli rakkaansa, ja liittyi etelän päälauman joukkoon.