Usvankukka

Nimi: Usvankukka
Sukupuoli: naaras
Ikä: päälle neljän
Lauma: Pohjoinen lauma
Asema: tavallinen tallaaja

Luonne:

Usva on luonteeltaan melko neutraali. Se on koko ajan hyvän ja pahan tunteiden välissä, tyyni ja hiljainen. Sen menneisyys on muovannut sille suojamuurit jonka takia naaras luottaa hyvin huonosti toisiin. Mutta sen luottamuksen saa melko helposti jos osaa pelata korttinsa oikein. Usva on rauhallinen ja rohkaiseva, mukava ja ystävällisesti käyttäytyvä yksilö, jolla on kuitenkin aina vähän surullinen olo. Naaras on konflikti tilanteissa jännittynyt, se ei pidä tappeluista paljoakaan mutta osaa taistella jonkin verran. Usva yrittää yleensä vain lähteä paikalta vähin äänin, vältätä kaikkia pahoja tilanteita eikä naaras ole yhtään dominoiva. Mutta auta armias jos joku loukkaa tai satuttaa sen läheisiä tai sen perhettä, usvalla kilahtaa. Silloin se taistelee eikä pakene, huutaa toiset maahan ja uhittelee kuin mikäkin nuori uros. Usvan saa helposti tolaltaan jos sen perheestä tai ystävistä puhutaan pahaa. usvan saa ärsyyntymään nopeasti, jolloin tuo aluksi on vain äkäisen näköinen, tiuskii ja tuhahtelee ja halveksii kohdetta joka on saanut naaraan kiukkuiseksi, ja yleensä lähtee pois paikalta ylevästi. Jos elikko ei tajua lopettaa kärähtää naaraalla ja tuo alkaa huutaa solvauksia ja haistattelemaan, sekä muuten vaan rähistä kaikesta mahdollisesta. Viimeisenä konstina naaras saattaa alkaa hyökkäämään päälle, ja agression jyllätessähän on jokainen elikko voimakkaampi kuin yleensä.

Usvalla on hirveästi kaunaa eteläisiä kohtaan, se tuli itse hakatuksi kaksi kertaa ja sen isä kuoli noiden takia. Usva ei siedä eteläisiä, se inhoaa niitä ja naaras ei edes pysty puhumaan kyseisistä eläimistä. Jos Usva tapaisi eteläisen tuo varmaan hyökkäisi päälle ja yrittäisi ajaa pois, jos tuo on pohjoisten mailla. Eteläisten maille ei Usva enää halua eksyä, mutta jos eksyy ja kohtaa pilkullisia, Usva saattaa hyvinkin ärähdellä ja tiuskia, mutta lähtee kyllä noepasti pois paikalta. Rajalla tosin voi naaras haukkua enemmänkin pilkullisia pystyyn. Usva suhtautuu neutraalisti sekä uroksiin että naaraisiin. Se ei ole kiinnostunut flirteistä tai muistakaan isku yrityksistä, eikä Usva edes halua vasoja, ei ellei se sitten rakastu oikeasti ja tiedä että uros ei lähde lätkimään heti vasojen tultua. Usva viihtyy hyvin naaraiden kanssa jotka eivät yritä määräillä Usvaa. Uroksia Usva hiukan karttelee, mutta tulee hyvin toimeen myös noiden kanssa, elleivät nekin sitten dominoi ja halua vain vasoja. Usva kunnioittaa niitä jotka kunnioittavat sitä. Se ei arvostele toisten mielipiteitä jos sen omia ei arvostella, eikä se hauku toisia ellei sitä haukuta(eri asia eteläisten kanssa). Usva on lyhyesti sisäänpäinkääntynyt, hiljainen naaras joka tarpeen tullen osaa puolustautua.

Ulkonäkö:
paino: 75kg
Pituus: 152cm
Säkäkorkeus: 92cm
Ulkonäkö, rakenne ja arvet
(kuvapohja: bluezka.deviantart.com - Muokkaus: Draws)
Naaraan rakenne on solakka, jalat ovat pitkät mutta vahvat ja soveltuvat hyvin hyppimiseen. Usva on hyvin ketter eläin, ja se pärjää nopeudessa paremmin kuin voimassa. Sillä on vahva mutta siro runko, vahva kaula mutta silti feministiset piirteet. usvalla on suuret, kauniit kurpitsan oranssit silmät, mustakirsu ja isot pyöreäkärkiset korvat. Sen sorkat ovat melkein mustat, mutta taipuvat enemmän tummanharmaaseen. Usvan turkki on lyhyttä ja tiivistä, hiukan karheaa jonka takia se on hyvä säälläkuin säällä. Talvella naaraalle kasvaa talvikarvaa, joka on paksumpaa ja pitää kylmän ulkona ja lämmön sisällä. pääväriltään Usva on hyvin tummanharmaa. Sen pää, korvat sekä etujalat ovat väriltään enemmän mustaanpäin, ja värien ero näkyy melkohyvin. Myös takajalat nilkoista alaspäin ovat tätä tummempaa väriä. Naaraan hännänalus on kuitenkin valkea, mutta se näkyy vain jos eläin nostaa häntänsä ylös.
Naaraalla on myös menneisyytensä takia oikeanpuolen leuassa kaksi naarmua, vasemmanpuolen kyljessä oksasta tullut arpi, vasemmalla puolella kurkun lähellä niskassa arpi sekä vasemman silmän päällä isompi arpi.

Menneisyys:
(kursiivilla se mitä Usva ei tiedä)
Usva syntyi Häivähdykseen pohjoislaumaan. Sen emä vasoi niin Usvan kuin tuon sisaren, Roudankukan. Kahden vasan synnyttänyt nuori naaras emo Svjenja oli melko uupunut, mutta sai onnekseen apua muilta laumalaisilta sekä puolisoltaan Saturnukselta. Kevät vasat kasvoivat terveiksi ja hyvinvoiviksi ja lapsuus oli mukavaa hellän emän hoivissa. Vuoden vanhoina Usva ja Routa olivat kahdestaan menneet metsään kun emän silmä oli välttänyt. Routa oli puhissut ettei usva uskaltaisi rikkoa sääntöjä, ja nuorukainen oli tietysti tätä väitettä vastaan. Ne juoksivat kilpaa metsässä eivätkä huomanneet kuinka kauas joutuivatkaan. Kaksikko oli eksynyt ja iltakin alkoi tulla. Onneksi sisarukset löysivät tammen jonka alle jäivät, mutta koska pelokkaat nuorukaiset eivät tunteneet maastoa, ne yrittivät valvoa koko yön. Kuitenkin uni tuli ja siskokset nukahtivat pian tammen alle. Kun Usva heräsi, Routa oli jo valveilla. Routa sanoi tietävänsä minne mennä jonka takia Usva tottakai seurasi siskoaan. Varovainen kaksikko oli eksynyt tiettämättään eteläisen lauman alueelle. Usva alkoi epäilemään siskonsa suuntavaistoa. Hetken kinattuaan haistoi kaksikko kolmannen peuran. Se osottautui kulkuriksi joka oli sattunut paikalle. Kulkuri ei onneksi satuttanut nuoria, vaan kertoi yksinkertaisesti että noiden oli käännyttävä ympäri. Eihän siitä neuvosta ollut mitään apua. Aamun vaihtuessa päiväksi naaraat olivat kulkeneet koko ajan eteläisen ja pohjoisen laumojen rajalla, etelän puolella.

Puron löytyään naaraat keskittyivät juomiseen, kunnes Usva kuuli puskassa rapisevan. Aluksi nuoret katsoivat jännittyneinä puskaan, mutta Routaa alkoi jo hermostuttaa enemmän. Eikä turhaan, puskasta hyppäsi esiin puuma, jonka iskun naaraat kerkesivät väistää, vaikka Usva saikin kuonoonsa kaksi arpea. nuoret hyppäsivät puron yli ja lähtivät juoksemaan niin kovaa kuin pääsivät, eteläiselle puolelle tosin. Ne juoksivat ties kuinka kauan, mutta puuma ei jostain syystä jatkanut jahtia, kaipa se halusi vähemmän nopean aterian. Hengästynyt kaksikko ei saanut levätä kauhean kauan kuin he huomasivat naaras ja uros peurat. uros puoleinen kerkesi lyötä sorkallaan jo usvan kaulaa, ennen kuin kaksikko kerkesi edes reagoida nuo kunnolla. 'saastaiset pohjolaiset! palatkaa kotiinne!' Usvaa potkaissut uros huudahti, ja Usva ymmärsi että tuo oli eteläisestä laumasta, ja sikot olivat eteläisellä puolella. Usva ja Routa kyllä ottivat opikseen ja lähtivät samantien pinkomaan pois paikalta. Mutta koska puuma saattaisi olla purolla, he joutuivat juoksemaan pitkän matkaa, kunnes jalat eivät kestäneet. Hengästynyt kaksikko sai onneksi pienn lepotauon, ja Usva kerkesi nyyhkytellä haavojaan, jotka Routa kyllä nuori huolellisesti samalla kun lohdutteli siskoaan.

Epäonninen kaksikko vaeltsi Häivähdyksen rajoilla peräti jopa vuoden. Talvi oli ollut kamala ja kaksikko oli melkein kuollut nälkään. Onneksi Usva oli sentään kuunnellut emänsä neuvoja, ja nuo olivat löytäneet sen verran ruokaan että selvisivät kevääseen. Usvalle oli jäänyt arvet kohtaamisistaan, ja naaras raapi niitä melkein alati koska ne tuntuivat vielä nuorukaisella, tai niin Usva ainakin kuvitteli. Kaksi vuotiaat siskot oleilivat pienellä niityllä metsän keskellä, söivät ja parantelivat itseään parempaan kuntoon. Kotiinhan nuo lähtisivät, heti kun olivat paremmassa kunnossa. Hiljaiseloa saivat sisarukset viettää puolivuotta, mutta talven lähestyessä nuo joutuivat lähtemään, muuten eteläiset huomaisivat naaraiden jäljet. Usva oli heikommass akunnossa kuin Routa, mutta onnekseen naaraan valkea sisar rohkaisi siskoaan. Talven tullessa oli parivaljakko vaeltanut jo tietämättään lähemmäs pohjoista. Usva valitteli haavojaan, vaikka ne olivat jo kiinni. Naarasta oli jotenkin tullut syrjäytyneempi kuin ennen, mutta paljon rohkeampi. Se osasi nyt jopa puolustaa itseään, koska ajan olivat siskokset viettäneet harjoittelemalla tappelua. Kunto oli kohonnut hyväksi kiitos ainaisen pakoon juoksemisen sekä harjoittelun takia.

Koska tämä talvi oli ollut lämpimämpi, siskokset olivat pärjänneet yllättävän hyvin. Talven loppu puolella naaraat pääsivät kalliolle, ja näkivät vesiputouksen sekä suuren järven jonka päällä oli vielä jää. Sisarukset päättivät yrittää ylittää jään putouksen yläpuolelta, koska Routa sanoi tunnistaneensa putouksen toisen puolen, ja putouksne itsekkin. Nuo vaelsivat nopeasti juosten, kunnes saapuivat putouksen ylle. Jää näytti huteralta, mutta Routa uskotteli että kyllä se kaksi kevytta naarasta kantaisi. Kaksikko lähti ylittämään jäätä, ja alkumetrit se meni hyvin. Liukas jää kuitenkin kompastutti edellä menevän Roudan ja jää alkoi halkeilla. 'juokse!' Routa huudahti ja naaraat yrittivät juosta toiselle puolelle, mutta kerkesivät vain keskelle, Usva hiukan edelle. Jään rikkoi suuri tukki joka vyöryi vedessä kaksikkoa kohti. Routa joutui veden armoille, ja pian Usva, jonka kyljen lävisti tukin oksa. 'Routa!' Usva kerkesi huutaa ennen kuin painautui veden alle. Naaras pääsi kuitenkin pinnalle, ja oli osittain tukin päällä joka oli jäänyt kiviin kiinni lähemmäs toista rantaa. Naaras huuteli siskoaan joka nousi pian pinnalle, ja yritti uida kiville. Usva huusi siskoaan ja yritti saada tutoa kiinni, mutta valkea huuhtoutui Usvan nimeä huutaen alas putouksesta.
Usva hätääntyi ja sai paniikki kohtauksen, tuo kiipesi toiselle rannalle kylki vuotaen, mutta eläin ajatteli vain siskoaan. Usva huusi siskoaan, muttei nähnyt tuon nousevan pintaan.
Routa oli ajelehtinut rantaan sen jälkeen kuin Usva oli jo lähtenyt. Naaras oli meinannut tukehtua mutta eräs laumaton nuori uros Metsänhenki oli löytänyt naaraan ja pelastanut eläimen hengen. Routa oli liian heikossa kunnossa ja tuo oli ikäänkuin koomassa. Metsänhenki otti Roudan pesäänsä ja alkoi hoivaamaan.

Usva vaelsi surullisena puolivuotta, välittämättä enää kunnostaan. Kylkeen oli tullut arpi, ja sitä arpea naaras inhosi eniten; se muistutti eläintä sen kuolleesta siskosta. Usva oli tuntenut siskonsa parhaiten kuin kukaan muu, ja niin oli Routakin tuntenut Usvan. Parhaan ystävän ja siskon menettäminen oli raskasta, mutta se kasvatti eläimelle jonkinlaiset muurit. Se ei enää luottanut hyvin toisiin, ja sen sisäinen inho eteläisiä kohtaan oli kasvanut. Nyt, kolmevuotiaana Usva ei enää edes halunnut palata kotiin. Sen elämän into ja valo olivat sammuneet sen siskon mukana, mutta jotenkin naaras toivoi toisen elävän. Jotenkin usvasta tuntui että sisko eli, mutta eihän toinen ollut pintaan noussut. Usva haistoi pian mietteidensä lomasta peuroja. Naaras valppaantui ja loikki hajuja kohti, mutta eläin näki vain kaksi urosta hakkaavan tummempaa urosta. kaksi eteläistä urosta, usva huomasi pian. 'hei! antakaa vetää täältä!' naaras huudahti kovaäänisesti milteimpä kiljuen kahdelle urokselle jotka jättivät toisen uroksen makaamaan maahan. ruskaturkit astelivat lähemmäs Usvaa äkäisen näköisinä. Sillä aikaa pohjolainen oli jo noussut jaloilleen. 'ala vetää tyttö' toinen ruskaturkki tuhahti äkäisenä, mutta Usva hyökkäsi tuota kohti, lyöden toisen kaulaa. Naaras tosin sai kimppuunsa toisen ruskaturkeista joka onnistui potkaisemaan naaraan vasemman silmän päälle sorkanjäljet. pohjolainen onnistui työntämään tämän kuitenkin pois Usvan kimpusta ja pienen kränän jälkeen eteläiset päättivät lähteä, huudellen solvauksia.  

Usva tutustui pohjolaiseen, ja nimetkin kerrottiin. uros kiitti naarasta hiukan töksähtävästi, mutta usva kyllä ymmärsi; ei urokset halunneet pelastua naaraiden avulla. uros esittäytyi Pohjolaksi. usva oli kuullut nimen ennenkin. Usva liikkui uroksen kanssa aina uuden talven loppumiseen, ja kun kysymys laumasta nousi esiin Usva kertoi emänsä ja isänsä nimet ja mihin laumaan kuului. Pohjola oli hämmästynyt, koska uros sattui olemaan Usvan setä, isän veli. Tuo lupasi viedä naaraan takaisin lauman pariin. Usva innostui, ja kyseli vanhemmistaan, mutta pohjola joutui pahoittelemaan; isä oli taistellut puuman kanssa sekä eteläisten kanssa etsiessään vasojaan, ja kuollut saamiinsa haavoihin. Emä oli lähtenyt laumasta pois, mutta pohjola lupasi viedä naaraan emänsä luokse. Parin päivän matkan jälkeen, kun Usva oli taas elämänsä kunnossa, tuo tapasi emänsä. Ikäväkseen toinen teki kuolemaa, mutta kerkesi nähdä vasansa ja molemmit nyyhkytellen sanoivat rakastavansa toisiaan. Sitten oli emän aika mennä. Usva ei ollut kertonut siskosna kuolleen, ei naaras halunnut äitinsä surevan. Pohjola opasti vielä Usvan takaisin lauman pariin. kaikki ilakoivat ja hyppivät riemusta, varsinkin Usvan kanssa samana keväänä syntyneet vasat. Usva ei kertonut tosin siskostaan mitään, snaoi vaan että lähti omille teilleen. Usva sai vihdoinkin hengähtää, se oli taas laumansa parissa ja tyytyväinen kauhean seikkailunsa jälkeen.

Muuta:

Perhe:
Emä: Svjenja(R.I.P)
Isä: Saturnus(R.I.P
Sisko: Roudankukka(elossa Usvan tiettämättä)
Setä(isän puolelta): Pohjola(elossa)

Tavannut:
Nimi => Usvan mielipide


Roolipelaaja: Draws