Knuut

(c) Katkeransuloinen

» Nimi: Knuut I
» Kutsumanimi: Knuut
» Sukupuoli: Uros
» Ikä: 3,5-vuotias
» Lauma: Eteläisen metsän lauma
» Asema: Perinnöllisesti lauman johtaja, mutta ei ole ottanut asemaan vielä vastaan.

» Kuninkaallinen suku isän puolelta:
Emän puoleinen suku on täysin tuntematon!

• Isä: Alfvid II - Emä: Heinä
  

• Isänisä: Alfvid I - Isänemä: Ilta
  

• Isänisänisä: Vilmar - Isänemänemä: Nastassia
  

• Isänisänisänisä: Halo - Isänemänemänemä: Mielikki
  

• Knuutin aikajanaan ja suhteisiin.

Medora:
"Knuut?" Sanoin, saadakseni uroksen huomion.
"Onko lauman johtoportaalla olemien rankkaa? Siihenhän sisältyy paljon vastuuta" Itse en ollut tottunut kantamaan vastuuta kenestäkään, tuskin itsestänikään.


Knuut on luonteeltaan arka, epäsosiaalinen ja tarmokas valkohäntäpeura. Knuutin on vaikea ymmärtää kanssatovereitaan ja heidän tarpeitaan. Hän on jossain määrin ymmärtäväisen vastakohta, mutta joissain tilanteissa mikäli tarve vaatii hän yrittää ymmärtää kanssatovereitaan vaikka välillä se vaikeaa hänelle olisikin. Ei hän kuitenkaan itsekäs tai ylimielinen ole. Hänen on vain vaikeaa ymmärtää kanssatovereidensa tarpeita, joita esimerkiksi hänellä ei itsellänsä ole. Jos Knuutin harteille jokin tehtävä asetetaan tämä valkohäntäpeura tekee tehtävänsä kunnialla loppuun asti.

Knuut on aivan kuin emänsä. Eikä hänessä ole tippaakaan isänsä piirteitä. Silloin kun Knuut oli vasta vasa, hän oli vilkas ja lauhkea kuin lammas. Tavallinen vasa huolettomassa maailmassa. Aina kyselemässä asioista oppiakseenn, mutta kasvaessaan Knuutin piti myös oppia, että kaikki ei ole aina yhtä hyvää ja kaikesta ei voi aina olla varma. Elämänsä aikana tapahtuneiden asioiden myötä Knuutista on tullut hieman varautuneempi ja entistä arempi kanssatovereitaan kohtaan, mutta silti hän herättää muissa ylpeyttä ja viisautta jota harvoin nuorilta uros valkohäntäpeurilta löytyy. Knuut on hyvin varma omista tekemistään, eikä hän tee mitään harkitsematonta. Hän enemmän ajattelee järjellä ja sitten vasta alkaa kuuntelemaan omaa sydäntään. Vaikka viimeinen vaihtoehto olisi joissain tilanteissa parempi.'

Daarian:
Knuut ei tuntunut välittävän, jos tuo nousisi johtajaksi, mitä hänestä ajateltiin. Johtajan täytyi olla pidetty, arvostettu. Häntä piti kunnioittaa omalla, erikoisella tavalla, joka teki hänestä erityisen. Mutta, tehtäväni ei ollut arvostella tulevaa johtajaa.

Tappeluihin Knuut ei ryhdy, ellei ole siihen harvinaisen hyvä syy. Knuut ei ole ikinä perustunut tappelemaan kanssatovereidensa kanssa ja kiertää yleensä nuorimmat vastustajat, jotka yrittävät haastaa itseään henkisesti vahvemman vastustajan. Tietenkin hän puolustautuu, jos hänen kimppuunsa käydään, mutta yleensä hän kääntää selkänsä vastustajille eli ei osoita minkäänlaista kunnioitusta sellaisille valkohäntäpeuroille, jotka luulevat itsestään liikaa. Hän ei siis haasta melkein ketään, ellei olisi pakko taistella kuolemaan asti elämänrakkaudesta, mutta se tuntuisi hänen kohdallaan mahdottomalta. Sillä hän ei voisi ikinä kuvitella rakastavansa ketään tai tuottavansa jälkipolvia. Vaikka periaatteessa hänen on pakko, mikäli hän haluaa Eteläläisen kokoistavan jatkossakin.

Voisi sanoa että Knuutilla on hieman ailahteleva luonne. Eikä luota kehenkään. ehkä siksi ettei hän osaa luottaa. Ainakaan kunnollisesti. Hän ei pahemmin pidä erityisesti kenestäkään, muutamaa harvaa valittua saattaa sietää ja ehkä jopa kunnioittaa. Joidenkin valkohäntäpeurojen mielestä Knuut saattaa jopa olla ärsyttävä. Tietenkin se voi johtua siitä, että osa samassa laumassa olevista ei pidä tämän asenteesta ja suhtautumisesta lauman hyvinvointiin.

Knuut tietää paikkansa ja käyttäytyy muiden keskuudessa siten mikä kuuluu hänen arvoonsa. hän ei mielestään kuulu parempi arvoisampaan joukkoon kuin muut, vaikka hänen isänsä olisikin aikanaan ollut vaikuttava henkilö laumassa, lauman johtaja. Välillä häntä jopa kismittää kun kanssatoverit puhuvat hänen isästään, jopa hän ei ole koskaan edes tavannut. Knuutin erikoiselle luonteelle on looginen selitys. Hän sairastaa pienimuotoisesti glaukoomaa, joka on alkanut ilmaantua hänelle pikku hiljaa. Luultavasti vuosien varrella sairaus vie hänen koko näkönsä. Knuut on itse huomannut oireilevansa jo, mutta muut eivät hänen oireiluansa ole huomanneet tai havainneet selvästi.


Knuut on normaalin kokoinen uros valkohäntäpeura. Hän on ruumiinpirakenteeltaan solakka, massaa vielä kasvattava nuorukainen. Hänen sarvet ovat pienet ja vielä kehittyvät. Sarvet ovat kolmipiikkiset ja hänen ikäluokkaansa verraten kasvussa hieman jäljessä. Säkäkorkeutta hänellä on satayksisenttimetriä (101 cm) ja painoa yhdeksänkymmentä kiloagrammaa (90 kg) ja ruumiinpituudeltaan sataseittemänkymmentä senttimetriä (170 cm).

Hänen turkkinsä on mahonginpunainen hailakoilla pilkuilla. Aluskarva on vaaleampaa alta ja tummuu karvan kärkeen asti oikeaan väriinsä. Valkoisia pilkkuja on ympäri kroppaa, erityisesti niskassa ja selässä. Häntä on valkohäntäpeuralle tyypillisesti valkea. Silmät ovat tummanvihreät, melkein pupillittomat sairauden ja ilmeettömät. Pää on muodoltaan kapea ja posket ovat omenan pyöreät. Kuono on on tumma ja kirsu on musta.

Fanart: (Muilta saadut)
» ♥ By: Emppu
» ♥ By: Goldghost
» ♥ By: Goldghost
» ♥ By: Emppu


Ymmärtääksemme Knuuttia ja hänen luonnettaan on mentävä vuosia ja vuosia ajassa taaksepäin, siihen aikaan kun vasta Knuutin omat vanhemmat olivat vasoja. Knuut syntyi tavalliselle valkohäntäpeuralle, Heinälle. Heinä oli viettänyt koko ikänsä Häivähdyksen metsässä. Eteläisen metsän laumaan kuuluvana. Knuutin emo, Heinä. Oli noin. 6 kuukauden ikäinen vasa joutuessaan metsästäjän ansaan ensimmäisen kerran elämässään. Heinän jalka oli tarttunut huonosti laitettuun ansanaruun, joka aiheutti nuorelle vasalle kipua, mutta ehkä enemmän hirveän järkytyksen. Heinä huuteli yksinään apua kärsivällä äänellä, mutta kukaan ei kuullut. Ketään ei näkynyt. Hän oli yksin. Kunnes läheisestä puskasta kuului rapinaa ja puskasta ilmestyi tuntamaton, mutta hänen ikäisensä valkohäntäpeura. Heinä ei ollut aikaisemmin nähnyt häntä mutta tuntematon peura ilmaisi halunsa auttaa pulaan joutunutta kanssatoveriaan. Heinä taas oli aluksi toista mieltä.

Hänelle oli opetettu ettei vierailta saisi ottaa apua vastaan, joten aluksi naaras kieltäytyi tuntemattoman valkohäntäpeuran avusta. Vieraan kääntäessä selkänsä hänelle Heinä muutti mielensä tyystin. Oli mahdollista, että tuo tuntematon peura saattaisi ollakin hänen ainoa pelastajansa, joka tielle eksyisi. Heinä huusi anoen tuntematonta takaisin ja tuntematon katkaisi Heinän jalassa olevan narun. Heinä oli ikionnellinen tuntemattoman sarvettoman urospeuran avusta ja lupasi jäävänsä palveluksen velkaa. Heinä oli varma, ettei kyseinen peura ollut täkäläisiä. Saman ikäinen urospeura esittäytyi ja hänen nimekseen ilmeni Alfvild. Alfvild kertoi olevansa kotoisin kaukaa ja olevansa vain perheensä kanssa kulkumatkalla. Yllättäen kaksikon tiet erosivat, kun Alfvildin piti lähteä. Syytä Alfvildin poistumiseen Heinä ei ikinä saanut tietää.

Alku talvi teki tuloaan ja kaksi vuotta myöhemmin tapahtui yllätyksellinen jälleen näkeminen. Alfvild oli saapunut Häivähdyksen metsään ja törmäsi Heinään. Heinä ei ollut uskoa silmiään, sillä Alfvild oli muuttunut täysin. Urospeuran oli kasvattanut itsensä hyvin suureen massaan ja hänen sarvensa olivat kasvaneet todella kookkaiksi. Heinä ei aluksi voinut uskoa tunteakseen hänet, sillä hän ei osannut yhdistää silloista tapaamaansa vasaa nyt hyvin massakkaaseen peuraan.
"Tulitko pyytämään palvelukseesi maksua?", Heinä kysyi ja katsahti maahan.
"Ei, en. En halua palveluksiini maksua", Alfvild vastasi.
"Haluan vain että tämä tieto minkä suon sinulle pysyy meidän välisenä", Alfvild sanoi ja kuopaisi sorkallaan lumista maata.
Heinä oli hiljaa ja luimisteli hieman korviaan. Hän ei osannut odottaa mitä sanottavaa Alfvildilla oli.
"En tiedä saitko sitä ikinä selville, mikä minä oikeasti olin, mutta olen tällä hetkellä ainoa eteläisen metsän lauman johtajan perillinen. Johtajalla ei ole jälkeläisiä, joten minä olen hänen sukunsa ainoa mahdollinen viran perijä. Tiedät sen, että tulin pienenä vasana vanhempieni kanssa ei-kenenkään-maan takaa, mutta tiesitkö miksi minä oikeasti tulin?", Alfvild sanoi hengähtäen syvään.
"Vanhempani... He olivat jaloja peuroja ja kunnioittivat perinteitä, joten minulle opetettiin jo pienenä kuka saattaisi olla tuleva puolisona vanhempana, mutta ei. Rakastuin toiseen, jolle minun ei pitänyt sitä kertoa.", Alfvild sanoi epävarmasti.
"Kerro minulle, kyllä minä ymmärrän, vaikka olenkin vain tavallinen sinuun verrattuna.", Heinä sanoi ja tökkäisi tuota nenällään naamaan.
Alfvild katsahti Heinään ja sulki silmänsä hetkeksi ja henkäisi.
"Olen käynyt täällä useammin, en vain velvollisuuksieni takia, vaan sinun..", Alfvild sanoi.
"Minun?", Heinä ihmetteli.
"Sinun... Koska pelkäsin että joutuisit uudestaan ansojen vangiksi, halusin varmistaa ettei niin tapahtuisi", Alfvild sanoi. "Joten... Minun on pakkoo tunnustaa että rakastuin sinuun..", Alfvild sanoi viimein.
Heinä särkyttyi, hän ei ollut ikinä olettanut että Alfvild oli hänelle tällaista kerrottavaa. Heinä järkyttyi aavistuksen verran kuulemastaan, sillä ei ollut olettanut, että häntä paljon suurempi arvoisempi voisi ikinä rakastua vähempi arvoiseen peuraan. Heinä kyllä piti kuulemastaan, sillä olihan Alfvild juuri sellainen urospuolinen peura, joka hänelle kelpaisi. Hän kyllä oppisi ajanmyötä rakastamaan kyseistä peuraa. Tuli sitten joku heidän tielleen tai ei. Alfvild alkoi keskittymään tulevaan virkaansa

Viikkoja kului ja vanha eteläisen metsän johtaja kuoli. Alfvild astui valtaistuimelle mielellään, mutta silti pitäen suhteensa Heinään salassa. Hän vietti nykyään päivät omissa oloissaan, mutta yöt hän palasi Heinän luo salaa joka viimein tuotti hedelmäänsä. Heinä oli kantavana, eikä vain tavalliselle valkohäntäpeuralle vaan eteläisen metsän lauman johtajalle, hänen omalle rakkaalleensa.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Heinä oli toivonut. Viikkoa myöhemmin Alfvild oli kadonnut, uskottiin että johtajan aseman tuomat paineet eivät sopineet tuolle vaan hän lähti. Heinä ei uskonut tätä, mutta siitä huolimatta naaras vaipui masennukseen. Heinä ei suostunut enää syömään ja söikin vain silloin kuin tarve oikeasti vaati. Hänen teki mieli kuolla, jos hänen rakkaansakin oli kuollut. Miksi hänen pitäisi pysyä omilla jaloillaan maassa, jos hänen oma rakkaansakaan ei ollut enää hänen kanssaan. Millään ei tuntunut olevan merkitystä Heinän elämässä.

Knuut syntyi toukokuun lopulla kaksoisisarensa, Viljan kanssa. Kahden vasan syntymä oli harvinaista vähäravitulle emolle jonka voimat olivat vähissä. Knuut muistaa sen itsekin, miltä tuntui nousta heiveröisin jaloin ylös ja kompastua ja yrittää uudelleen, mutta Vilja ei ollut yhtä vahva kuin kaksoisveljensä. Vilja oli huomattavasti pieni kokoisempi verrattu kaksoisveljeensä, joka oli jo päässyt kokeilemaan omia jalkojaan. Knuut oli ihmeissään sisarestaan joka ei halunnut nousta ylös, heidän emonsa Heinä yritti tökkiä ja töniä vasaansa joka vaikutti haluttomalta nousemaan ylös. Emo alkoi vaikuttaa hermostuneelta, sillä pimeä alkoi sarastaa ja synnytyksestä jääneet jäljet olisivat varmasti herättäneet petojen vainut. Pelokas ja nuori valkohäntäpeura emo, Heinä sai tarpeekseen, se ymmärsi luonnonlait eikä niitä pystynyt kavaltamaan. Heikoimmat kaatuvat ja vahvimmat nousevat. Sen täytyi hyväksyä se. Nuori emo lähti heiveröisen uros vasansa kanssa suojaisimmille seuduille. Jättäen heikomman vasansa oman onnensa nojaan.

Ensimmäiset elinviikkoinaan Knuut pysyi heinikossa piilossa, mutta viikkojen kuluessa alkoi seurata emoaan metsäretkillä. Maailma tuntui mielenkiintoiselta nuoren vasan silmissä. Taivas oli aina yhtä sininen ja ruoho oli aina vihreää vasan silmissä. Kunnes ilmat alkoivat kylmetä pieni Knuut alkoi pelätä ensimmäistä kertaa elämässään, se ei ollut ikinä tuntenut kylmää jonka syksy ja kylmemmäksi muuttava talvi toivat tullessaan. Myöhemmin Knuutin varttuessa vanhimpien korviin piili tieto elossa olevasta perillisestä. Knuut ei kuitenkaan nuoren ikänsä takia suostunut ottamaan virkaansa vastaan, vaan toivoo varppuvansa ajanmyötä paremmaksi peuraksi, jonka seurauksena tulisi tulevaisuudessa olemaan parempi johtaja kuin isänsä.


Muuta
» • Sairastaa glaukoomaa. Tulee luultavasti menettämään koko näkönsä 7 -8-vuoden iässä.
» • Sairauden takia Knuutin muut aistit ovat alkaneet vahvistua huomattavasti.
» • Knuut on luotu vuonna 2011 joulukuussa Bittersweetin toimesta ja siitä tehtiin roolipeli hahmo Häivähdystä luodessa. Knuut on Bittersweetin ensimmäinen peurahahmo.