Sigurd

Nimi » Sigurd
Sukupuoli » Uros
Ikä » Puolitoistavuotias - Uusi sarvellinen kuva tulossa as soon as possible!
Laji » Valkohäntäpeura
Lauma » Eteläisen metsän lauma
Asema » Tavallinen laumalainen


Sigurd on ruumiinrakenteensa puolesta tyypillinen valkohäntäpeuravasa. Pitkät koivet yhdistettynä vielä varsin kehittymättömään kroppaan saavat aikaan hieman hontelon vaikutelman. Korvat ovat päähän nähden vasamaisen valtavat, pää taas suurehko vartaloon nähden.

Turkki Sigurdilla on melko lyhyttä, tosin tuon päälaella kasvaa aavistuksen pitempää karvaa. Pohjaväriltään karvapeite on vaaleahkonruskeaa. Päälaesta selän kautta häntään kulkee tummanruskea kuviointi, kun taas kaula, rintakehä, vatsa ja hännänalus ovat kullanruskean värin vallassa. Samaista väriä löytyy myös Sigurdin kasvoista niin silmien ympäriltä kuin nenän pielestäkin. Valkoisia pilkkuja uroksella on selässä sekä molemmissa kyljissä. Silmät ovat punaiset.


Sigurdin käyttäytyminen on selvästi nuoren iän leimaama. Koska uros on vasta noin vuoden ikäinen, on sen mieli vielä hyvin hauras ja altis vaikutteille. Perustemperamentiltaan Sigurd on kuitenkin melko ujo ja arka, toisaalta kuitenkin äärettömän utelias kaikkea ja kaikkia kohtaan. Koko maailma näyttäytyy Sigurdille aivan kuin suurena leikkikentällä seikkailuineen ja vaaroineen ja epävarmuudestaan huolimatta Sigurd haluaa tietää tästä kiehtovasta leikkikentästään kaiken.

Suurimman osan ajasta Sigurd on varovaisen kohtelias muita peuroja kohtaan. Varsinkin sitä vanhemmat peurat saavat vasan varpailleen, sillä yksi sen suurimmista peloista on,  ettei sitä hyväksytä joukkoon. Sen vuoksi vasa pyrkiikin antamaan itsestään mahdollisimman vaatimattoman ja nöyrän kuvan. Oma-aloitteisesti Sigurd ei kuitenkaan keskusteluita aloita juurikin omasta huomattavasta epävarmuudestaan johtuen, mutta toisen osapuolen tehdessä aloitteen ja rohkaistessa vasaa se kyllä vastailee parhaansa mukaan niin kohteliaasti kuin suinkin. Epävarmuudestaan johtuen vasan kasvoilla näkee harvoin muuta kuin vakavan, jäykänmuodollisen ilmeen, mutta toisinaan sekin väistyy hymyn tieltä vasamaisten ilonpuuskien yllättäessä. Ikäistensä seurassa Sigurd tuntee olonsa luontevammaksi ja niinpä nämä kyseiset ilonpuuskat ovatkin paljon todennäköisempiä muiden vasojen kuin aikuisten peurojen seurassa.

Kuten sanottu, Sigurdin mieli on vielä erittäin hauras ja altis vaikutteille sen nuoresta iästä johtuen. Iän ja sen tuoman viisauden myötä Sigurdista on tuleva huomattavasti itsevarmempi ja rohkeampi, mutta tätä varten se tulee tarvitsemaan runsaasti rohkaisua ja tukea Eteläisen metsän lauman muilta jäseniltä.


Vaikka Sigurd on vasta nuori, on sen tähän astinen elämä ollut melkoista murhenäytelmää. Kovin hyviä lähtökohtia se ei ole elämänmatkalleen saanut, sillä isästä ei ole mitään tietoa ja emä kuoli pian synnytyksen jälkeen. Vasa olisi muuten päässyt hengestään, mutta sen onneksi muuan ystävällinen peurarouva otti vastasyntyneen siipiensä suojiin, nimesti vasan Sigurdiksi ja kasvatti tätä kuin omanaansa. Sigurdin emä ei ollut Eteläisen lauman jäsen vaan laumattomana siellä täällä vaellellut hylkiö, mutta Eteläisen lauman jäsenet hyväksyivät nuoren vasan kuitenkin riveihinsä tuon värityksen vuoksi. Myös se, että Sigurdin sijaisemä oli ollut Eteläisen metsän lauman jäsenenä syntymästään lähtien ja näinollen oli melko kunnioitettu jäsen, edesauttoi asiaa.

Yli puolen vuoden ajan sijaisemo huolehti ottolapsestaan, opettaen tätä lauman tavoille. Sigurd loi turvallisen suhteen sijaisemäänsä ja sen vuoksi sopeutuikin kohtuullisen hyvin lauman tapoihin ja laumaelämään. Sille opetettiin, että Pohjoisen metsän lauman väkeä tuli välttää, ja opit sisäistäen nuorikko alkoi karttamaan näitä pahoiksi mieltämiään kruunupäitä kuin ruttoa, suhtautuen rajan tuolla puolen oleviin lajitovereihinsa pelonsekaisella kunnioituksella.

Päivä päivältä Sigurd kasvoi ja vahvistui ja iän myötä myös itsevarmuus kohosi. Sigurdin murheeksi tuon sijaisemo kuitenkin menehtyi uroksen ollessa hieman vajaa vuoden vanha, ja tämä oli kova kolaus nuorikon itsetunnolle - sen vajaa vuoden ajan varttunut omanarvontunto ja itsevarmuus murenivat hetkessä olemattomiin. Sijaisemo oli ollut tuolle kaikki kaikessa, ja tämän menehdyttyä Sigurd koki jääneensä aivan yksin. Vaikka uroksella on laumansa tuki ympärillään, potee se yhä pohjattomalta tuntuvaa surua ja yksinäisydentunnetta sijaisemänsä kuoleman johdosta. Nuori peura kaipaisi palavasti jotakuta rohkaisemaan sitä ja saamaan sen mielen palaamaan jälleen siihen vasamaisen elämäniloiseen asenteeseen, joka sillä oli vielä ennen sijaisemonsa surmaa.


Pelaaja » Fugou
Hahmo luotu » 27.1.2013
Pelaaminen aloitettu » 30.1.2013

» Aikajana «